Aloitimme aitan sisustamisen viime kesänä, kun ostin aittaan kierrätyskeskuksesta mäntyisen sängyn. Olin aiemmin hankkinut savimaalia, jonka piti olla kuusen väristä, mutta olikin väriltään enemmän turkoosiin vivahtavaa. Ajatukseni oli ollut maalata keittiön vaaleat kaapit tuolla maalilla mutta koska sävy ei ollut yhtään mitä olin ajatellut, maali jäi käyttämättä. Sain sen kuitenkin hyödynnettyä sitten tuon sängyn maalaamiseen.
Sängyn päädyssä on Lotan tekemä upea makrameetyö ja katossa ystäviltä saadut valot. Torkkupeitto on Marokosta. Sängyn patjat on Ikeasta, ja lukuvalot myös.
Täällä on hyvä nukkua ❤️Makuuhuone on yläkerrassa
Aitassa oli valmiiksi alakerrassa pieni pöytätaso, matala jääkaappi sen alla ja lisäksi vanha pöydäksi sopiva ikäänkuin valtava kirnu. Yhtä seinää komisti pitkä penkki, joka on ollut olemassa varmaan niin kauan kuin aittakin, eli noin 130 vuotta.
Ovesta voi tarkistaa aitan rakennusvuodenAlakertaa
Viime kesänä nukuimme aitassa itse joitain öitä, mutta tänä kesänä sisustimme sen loppuun. Lähinnä olemme käyttäneet talostamme löytyviä tavaroita ja kirppareilta löytämämme esineitä. Osa matoista on saatu ilmaiseksi läheiseltä tilalta.
Toimme aittaan kirjoja ja lehtiä vieraiden iloksi
Hankimme pieneen keittonurkkaukseen induktiolevyn ja toimme meidän vanhan vedenkeittimen (itse ostimme uuden) aittaan. Keittiössä on myös pressopannu sekä kattilat ja pannut pienimuotoiseen ruoanlaittoon.
Astiatkin ovat kirppareilta ja saatuja
Aitan terassikalusteetkin on kierrätystä. Sain vanhemmiltani ilmaiseksi terassituoleja heidän uusiessa omiaan, pöytä on taittopöytä jota olen käyttänyt yritysteni ollessa festareilla myymässä ruokaa. Kaunis korituoli päätyyn löytyi ravintolani (Kuori) takapihan roskispaikalta. Grillikin on oikeasti Kuoren grilli, jota ei tällä hetkellä ravintolan toiminnassa kaivata.
Ulkohuussi, tai kuten puolisoni vanhemmat kekseliäästi totesivat ”avokakka” on harvoja uutena hankittuja asioita. Vessa on ihan taivasalla, ja seinään kiinnitimme käsienpesupisteen. Näin ei tarvi yöllä hipsiä talolle asti kun pissahätä iskee.
Avokakka on kuivikekäymälä
Ollaan tosi tyytyväisiä siihen millainen aitasta tuli! Myös airbnb-vieraamme ovat olleet mielissään ja nukkuneet aitassa loistavasti, kuten mekin!
Olen nyt asunut kaksi vuotta tässä talossa, ja koko sen ajan on mielessä siintänyt ajatus aitan laittamisesta airbnb:n kautta vuokralle.
Tässä talossa on nyt asuttu kaksi vuotta ❤️
Turun Portsassa asuessamme vuokrasimme airbnb:n kautta puutalo-osakettamme, ja kokemukset tästä olivat ainoastaan hyviä! Oli ihan mahtavaa kun ollessamme itse vaikka reissussa saatoimme vuokrata asuntoamme ja välillä kävi niin hyvin että tienasimme reissurahat muutenkin tyhjänä olevaa kämppäämme vuokraamalla.
Viime kesän loppupuolella saimme tuon pihalla olevan aitan siihen kuntoon että siellä pystyi hyvin nukkumaan, ja muutamia kertoja yövyimme siellä itse. Aitassa on ihan mahtava nukkua, koska hirsien välistä pääsee raitis ulkoilma sisään. Nukumme siellä paremmin kuin omassa sängyssä!
Aitta on rakennettu vuonna 1889
Nyt tänä kesänä kalustettiin aittaa vielä eteenpäin, niin että aamiaisen teko ja pienimuotoinen kokkailukin onnistuu. Aitta on lähes kokonaan kalustettu kierrätyskalustein, ainoastaan sängyn patjat ja liinavaatteet ovat uusia sekä minikeittiön induktiolevy.
Päällimmäsiä syitä aitan vuokraukseen oli oikeastaan kaksi:
1. Rakastamme tätä paikkaamme ja haluamme että muutkin saavat nauttia siitä
2. Lisätulojen mahdollisuus
Toki motivaattorina toimi myös aiemmat hyvät kokemukset airbnb toiminnasta niin majoittajana kuin vieraanakin.
Olen itse aika kokenut kävijä airbnb kohteissa. Niissä saa usein persoonallisemman kosketuksen paikallisiin tapoihin ja asumiseen. Koska olen itse yöpynyt usein näissä vuokrattavissa asunnoissa niin luullakseni tiedän mitä on hyvä ottaa huomioon.
Itselle ainakin tärkein asia on kunnollinen sänky, ja olemmekin satsanneet tähän uusien laadukkaiden patjojen muodossa. Toinen juttu on puhtaus ja siisteys, ja kolmantena että tärkeimmät asiat yöpymistä ja kokkailua varten löytyvät.
Täällä nukkuu sikeästi ❤️
Itselleni monesti päänvaivaa tuottaa arvuuttelu, että onkohan kohteessa vaikka kahvia, kokkailuun tarvittavia perusaineita ja mausteita. Siksi olen itse listannut mahdollisimman tarkkaan tämän tyyppiset asiat vuokrailmoitukseen.
Alkukesästä yövyimme itse joka yö aitassa yksinkertaisesti siitä syystä että nukumme siellä kuin tukit! Nyt kuitenkin aitta on ollut niin suosittu kotimaanmatkailijoiden keskuudessa ettei meillä ole ollut sinne mitään asiaa 😃. Tälläkin viikolla aitta on varattu joka yöksi. Aika kivasti mielestäni.
Loppuun vielä maininta, että tämä EI ole mikään Airbnb:n maksama mainos. Itsellä vaan on niin hyviä kokemuksia, että halusin kertoa tästä ja suosittelen muitakin laittamaan piharakennuksiaan/ tyhjiä huoneitaan/ mökkejään vuokralle. Olen huomannut että esim. Joillekin omien vanhempieni ikäisille airbnb vuokraus on hämmennystä ja ehkä pienimuotoista pelkoakin herättävä asia.
Eniten varmaan pelätään että vieraat rellestävät, hajottavat paikkoja tai varastavat jotain. Oman kokemukseni mukaan vieraat ovat kuitenkin aina käyttäytyneet erittäin diskreetisti. Ehkä kerran on mennyt rikki joku astia ja tästäkin on vieraat heti kommunikoineet ja tarjoutuneet maksamaan korvaavan summan.
Näkymä aitan ikkunasta auringon laskiessa
Airbnb systeemi vaatii vahvan tunnistautumisen, ja lisäksi majoittumista pyytävien vieraiden profiilit ja heidän muilta majoittajilta saamansa arvostelut ovat näkyvissä. Lisäksi jos väärinkäytöksiä ilmenee niin airbnb kyllä hyvin äkkiä puuttuu tilanteeseen ja poistaa systeemistä tällaiset tapaukset. Airbnb:llä on myös vakuutukset niitä harvinaisia tapauksia varten jolloin jotain oikeasti sattuu.
Pidän itse siis tätä majoittamistapaa erittäin luotettavana. Minusta on myös kiva jakaa ylimääräistä tilaa ja tarjota ihmisille elämyksiä maaseudun rauhassa.
Meidän aitan vuokrausilmoitusta pääsee muuten katsomaan tästä. Tälle kesälle on vielä hyvin tilaa tuleville viikoille, sillä moni on varannut majoituksen vasta muutamia päiviä aiottua yöpymistä ennen.
Koska tähän postauksen tuli paljon asiaa, niin teen vielä erillisen postauksen jossa esittelen itse aitan ja sen sisustuksen. Kuulemisiin siis!
Minulta on jonkin verran toivottu esittelyä Vaahteramäen asukkaista, joten tässä tulee!
Minä olen Marjaana, kutsumanimeltäni Marju. Olen ravintola-alan yrittäjä ja koulutukseltani keittiömestari (Haaga-Helia AMK 2012). Olen pyörittänyt Turun Kauppahallin parasta ja ainutta kasvisravintolaa, Roots Kitcheniä elokuusta 2014 saakka. Vuonna 2016 avasin yhtiökumppanini kanssa Turkuun toisen kasvisravintolan, 60-luvun kivijalkaan Hämeenkadulle. Tuon paikan nimi on Kuori.
Vapaa-ajallani teen musiikkia täällä talomme yläkerrassa, sitä voi käydä kuuntelemassa täältä. Olen innokas puutarhuri, ja näin kevättalvella alkaa sormet syyhytä ja iltaisin luen siemenluetteloita romaanien sijaan. Lisäksi tykkään tietysti kokata myös vapaa-ajalla. Korona on vähän muuttanut vapaa-ajan viettoa tietysti ja nyt on tullut enemmän oltua kotona kuin vaikka ystävien kanssa ulkona, ja kunnon irrottelua kyllä jo kaipaa!
Tykkään kovasti myös liikkua ja harrastan monipuolisesti erilaisia lajeja keleistä riippuen, mutta kuitenkin kaikkea kohtalaisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina säännöllisintä treeniä on ollut hiihto ja reipas kävely. Bloggaamisesta on myös tullut harrastukseni. Tykkään kirjoittaa, ja se on minulle helppoa, ja pidän myös valokuvaamisesta, joten tässä yhdistyy nuo kaksi asiaa mukavasti. Koska tällainen vanhassa talossa asuminen jo itsessään voidaan luokitella harrastukseksi, on kiva päästä sitäkin vähän dokumentoimaan tässä blogissa.
raparperisaaliin kanssa
Minun lisäkseni talossa asuu puolisoni Charlotta. Hän on turvallisuuteen ja kriisinhallintaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Lotta tekee töitä kotoa käsin, joten on ihan mahtavaa että meille molemmille löytyy täältä rauhallinen työhuone. Lotta kirjoittaa myös humanitäärisiä artikkeleita eri julkaisuihin, viime aikoina varsinkin pakolaisuuteen liittyvissä asioissa.
Vapaa-ajallaan Lotta tykkää harrastaa kulttuuria ja askarrella. Kun tavattiin, niin hän alkoi heti tehdä minulle valtavaa makrametyötä seinälle, ja nyt tuo työ roikkuu aitan sängynpäädyssä. Tällä hetkellä hän on innostunut neulapistotöistä. Rakastamme molemmat eläimiä ja pihahommia, joten sain Lotasta nopeasti apua talon töihin. Taisi olla kolmansilla treffeillä kun kalkitsimme yhdessä nurmikkoa kevätauringon paisteessa vuosi sitten.
Lotta mummojen kanssa kesäiltana
Ja sitten niihin talon todellisiin omistajiin: Taikuri ja Mörkö. Talon entisillä asukkailla oli useampi kissa, ja toukokuussa 2019 heillä oli kaksi eri pentuetta. Olin muuttamassa taloon heinäkuussa, ja tulimme silloisen puolisoni kanssa katsomaan kissapentueita. Päätimme ottaa toisesta pentueesta suloisen tyttökissan, jonka asukkaat olivat jo nimenneet Möröksi. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa kiekossa, ja Mörkö kyllä myös näytti Möröltä, joten päätimme pitää tuon nimen.
Mörkö ihan pienenä ja Taikuri oikeanpuoleisessa kuvassa toinen pentu vasemmaltaMörkö ja Taikuri muutaman kuukauden ikäisinäKissat perunanistutuksessa mukana
Toinen pentue oli vielä ihan silmät kiinni emon kyljessä, emmekä päässet heihin tutustumaan sen enempää. Toivoimme tyttökissaa tästä toisesta pentueesta Mörön kaveriksi. Kissat menivät entisten asukkaiden mukana uuteen osoitteeseen hetkeksi kasvamaan, ja elokuussa luovutusikäisinä meille tuotiin kaksi talossa syntynyttä kissanpentua.
Mörön lisäksi kuljetuslaatikosta asteli pieni valkoinen otus, jolla oli pikimusta häntä, kuin taikasauva. Hänen nimekseen tuli Taikuri. Useamman kuukauden päästä ystäväni vieraili luonani ja kysyi mitä tuolla kissalla on jalkojen välissä. Taikuri olikin taikonut itsensä pojaksi. Meille tulikin sitten kiire leikata kissat paikallisella eläinlääkärillä.
Taikuri auttamassa omenankeruussaKissat eka kertaa ulkoilemassa
Olemme kyllä ihan superonnellisia, ettei toivettamme kuunneltu ja meille tulikin toisen tyttökissan sijasta juuri Taikuri. Kissat ovat aivan ihania, ja parasta on se miten niillä on seuraa toisistaan. Varsinkin pentuina ne leikkivät ihan koko ajan keskenään ja tietysti halailivat ja pesivät toisiaan. Nyt he ovat itsenäistyneet, mutta leikkivät kyllä edelleen paljon yhdessä.
Kissat ovat paljon ulkona, kesällä ne käyvät lähinnä nukkumassa kotona, ja näin talvellakin ne viihtyvät useamman tunnin päivässä ulkona. Aamuisin heillä on usein kiire ulos ja maukuminen loppuu sitten siihen kun ulko-ovi avautuu. Se on ihanaa kun ne saavat purkaa energiaansa ulkona valtakunnassaan, ja ovat sitten muuten yleisesti aika rauhallisia sisällä satunnaisia iltavillejä lukuunottamatta.
Mörkö nauttii syksystästudiokissa Taikuri
Taikuri on hellyydenkipeä halailija, mutta reipas ja hyvä hiirikissa kuitenkin, ja Mörkö taas on itsenäisempi, mutta viihtyy silti seurassa ja lähellä, muttei juurikaan sylissä. Olemme ajatelleet että jos he olisivat Pekka Töpöhäntä kirjojen hahmoja niin Taikuri voisi olla vähän sellainen pullea maalaisherra (en sano tollo) ja Mörkö fiini kaupunkilaisrouva.
Kissojen lisäksi meillä on lampaita. Edellisillä omistajilla oli ollut useampia ahvenanmaanlampaita, mutta niistä oli enää kaksi jäljellä muuttaessamme taloon. He eivät muistaneet lampaiden nimiä (?!), joten annoimme lampaille uudet nimet Orvokki ja Sanelma (koska he ovat kuuleman mukaan jo iäkkäämpiä mummoja).
Lampaat olivat muuttaessamme keskellä kesää täydessä villassa, ja sorkat olivat niin pitkät että Sanelma ihan ontui sen vuoksi. Järkkäsimme heti paikalle lampurin, jonka meille vinkkasi maanmainio naapurimme. Nyt lampaat on keritty ja sorkat lyhennetty kaksi kertaa vuodessa kuten kuuluu, ja muutenkin tietysti koitamme pitää heistä oikein hyvää huolta.
Lampaita pitäisi aina olla vähintään viisi, koska ne ovat laumaeläimiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi ilman lauman tuomaa suojaa. Viime syksynä otin sitten härkää (tai lammasta) sarvista, ja otin yhteyttä Tuulispäähän. Kyselin jos heillä olisi tiedossa kotia tarvitsevia lampaita.
He olivat saaneet joitain viikkoja sitten yhteydenoton paikasta jossa oltiin lopettamassa lammastilaa ja lampaat olivat menossa teuraaksi kun uusia koteja ei tahtonut löytyä. Tuulispäällä oli tilaa vain yhdelle uudelle lampaalle. Me otimme noita lampaita neljä tänne asumaan, ja jokunen meni sitten lammastilan naapuriin, eli kaikki lampaat saivat lopulta kodin!
Coco, Lotto, Leila ja Banaani ovat Kainuun harmas -rotua ja Orvokki ja Sanelma Ahvenanmaan lampaita
Nyt meillä on yhteensä kuusi lammasta, joista Orvokki ja Sanelma ovat jo iäkkäämpiä ahvenanmaanlampaita ja uudet asukit Coco, Leila, Lotto ja Banaani Kainuun harmaksia. Coco oli vasta puolivuotias tänne tullessaan, muut noin 1,5-2 vuotiaita. Kaikki lampaat ovat siis suomalaista alkuperäisrotua, ja voisi sanoa että resquelampaita. Minun haaveeni on, että jatkossakin tänne Vaahteramäelle saisi tulla asumaan kodittomia tai muuten kaltoinkohdeltuja eläimiä.
Talo sijaitsee noin 1,8 hehtaarin Vaahteramäki- nimisellä tontilla Varsinais-Suomessa. Tila on yksi kolmesta vanhasta kantatilasta alueella, joka nykyisin on osa isompaa kuntaa. Tilalla on ollut toimintaa ainakin 1500-luvusta asti, tosin nykyiset rakennukset eivät tietenkään ihan tuolta vuosisadalta ole peräisin. Tilan historia kiinnostaa tietysti kaikkia, itseäni mukaan lukien, mutta löytämieni historiatietojen perusteella paikkaan ei liity sen kummempaa dramatiikkaa. Tila on siis toiminut käsittääkseni ihan vain maatilana ja ihmisten kotina, joskin pienimuotoista yritystoimintaa täällä on myös harjoitettu ainakin edellisten asukkaiden toimesta.
Tilalla on päärakennuksen lisäksi 4 muuta rakennusta. Tieltä pihaan tultaessa vasemmalla on ensin vanha kuivuri, joka ei ole tällä hetkellä missään käytössä ja on rakennuksista huonokuntoisin. Onneksi olen rappioromantiikan ystävä, joten huonokuntoiset rakennukset tontillani eivät haittaa minua lainkaan. Päinvastoin, on ainakin mahdollisuuksia jatkossa tehdä vaikka mitä niihin jos sille päälle sattuu.
tuulikello soi kirsikkapuun oksalla, taustalla aitta
Kuivurista seuraavana on pitkähkö rakennus jossa on vanha pihasauna, vanha kanala jossa ei ainakaan tällä hetkellä tepastella sekä pari varastoa esimerkiksi polttopuille ja pihatyökaluille. Saunaa ei oltu käytetty ilmeisesti muutamaan vuoteen muuttaessamme, joten se piti siivota perusteellisesti ja tsekata tietysti savupiipun kunto. Olemme joitakin kertoja siinä saunoneet, ja lämmityksen onnistuessa löylyt ovat mahtavan lempeät ja kosteat. Aina saunaa ei ole saatu ihan haluttuun lämpötilaan, ensimmäisellä kerralla esimerkiksi lämpötila on arviolta noin 40-60 astetta niin että jalkojen kohdalla oli suorastaan kylmä :D. Kiuas on muurattu kertalämmitteinen kiuas ja sen vierellä on myös muurattu vesipata, joskin itse pata on niin ruosteessa että siinä lämmitettyä vettä ei arvaa käyttää pesuvetenä. Myös kiukaan kivet ovat varmasti ikivanhat ja ne olisi syytä vaihtaa. Olen harkinnut myös tavallisen puukiukaan lisäämistä saunaan jossain kohtaa (nykyisen lisäksi siis), olisi toisinaan ihan kiva jos saunan lämmittämisessä menisi se tunti eikä kymmenen!
Oikealla puolella pihatieltä katsottaessa seisoo vanha upea navetta. Navetan perustukset ja pohjakerros on kiveä ja tiiltä ja ylinen on lautarakenteinen. Navetan seinämällä kasvaa villiviintä erittäin villinä. Navetan varalle minulla on ollut ihan alusta saakka suunnitelmia, joista kerron joskus myöhemmin lisää.
navetta
Talon takana on punainen hirsirakenteinen aitta joka on ilmeisesti 1800- luvun lopulla rakennettu kuten päärakennuskin. Aitta on kaksikerroksinen, ja siellä on hurmaavan vanhanaikainen tunnelma. Tänä kesänä siivosimme sen ja teimme yläkertaan makuukammarin. Löysin kierrätyskeskuksesta vanhan mäntyisen sängynrungon jonka maalasimme savimaalilla ja hankin siihen Ikeasta uudet patjat. Aitassa on ollut aivan älyttömän tunnelmallista nukkua. Siinä saa nauttia samalla ulkona ja sisällä nukkumisen hyvistä puolista: yöunet kunnon sängyssä hengittäen raitista ulkoilmaa. Myös luonnon äänet kuuluvat aittaan ihanasti.
Päärakennus seisoo kaiken keskellä komeana. Varsinkin kattoremontin jälkeen se on saanut uutta ryhtiä olemukseensa. Päätalon perustukset on kiveä ja muutoin se on hirsirakenteinen. Pohjakerroksesta löytyy öljykattila, sähköpääkeskus ja kylmää varastotilaa. Siellä on joskus mitä ilmeisimmin ollut myös sauna. Nyt kellarissa käydään lähinnä tarkastamassa öljysäilötä. Vesi taloon tulee omasta kaivosta.
talo takapihan puolelta
Varsinaisia asuinkerroksia talossa on kaksi. Pohjakerroksesta löytyy kuisti, eteinen, eteisen vaatesäilytys, sali, kirjasto/työhuone, wc, aula, keittiö, konttuuri sekä kodinhoitohuone. Yläkerrassa taas on iso aula, kolme makuuhuonetta sekä kylpyhuone. Alakerrassa tilaa on noin 200 neliötä ja yläkerrassa huomattavasti vähemmän, sillä yläkerrassa talon molemmin puolin on kylmää vinttitilaa. Neliöitä talossa riittää, ja luulen että jos lähtisin nyt talokaupoille, katselisin huomattavasti pienempiä taloja pienemmillä tonteilla. Siivottavaa näin suuressa talossa tietysti riittää, ja pienempi tontti olisi varmasti helpommin hallittavissa (ja työmäärä olisi pienempi!)
Nautin olostani täällä kuitenkin päivittäin, ja onhan kiva että yövieraat saavat omat makuuhuoneensa ja kotikonttoreille löytyy myös omat tilat talosta. Lisäksi harrastuksille on omat paikkansa ja luovana tyyppinä nautin siitä että voin levittää välillä kamojani miten sattuu. Salista esimerkiksi löytyy tällä hetkellä maalaustarvikkedeni lisäksi rummut, neljä kitaraa, basso, studioäänityslaitteistoa ja piano. Tästä huolimatta mahdumme sinne oikein hyvin katselemaan elokuvia iltaisin.
riippumatossa on tänä kesänä ehtinyt oleilla ehkä kolme kertaa 😀
Hundsvott och Husfru 