Uutta ilmettä yläkertaan

Meillä on ollut vintillä pitkä kokopuinen penkki siitä saakka kun muutettiin. Se on edellisten omistajien peruja ja koska se on niinkin pitkä kuin 3,40 cm luulen että se on tehty paikalleen yläkerran aulaan.

Keittiömme on kokopuinen paimiolaisen puusepän mittatilaustyönä tekemä keittiö. Veikkaukseni on että tuo yläkerran penkki on tehty keittiön ylijäämäpuutavarasta. Mutta mene ja tiedä.

Nostimme penkin ehkä pari kuukautta sitten ullakolta paikalleen ja kun emme heti saaneet sopivia patjoja siihen, meille kävi kuten niin usein käy (ainakin minulle) ja siihen alkoi kertyä kaikenlaista toisiinsa liittymätöntä tavaraa.

Rytökärpänpesälle kyytiä!

Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja kävin ostamassa penkkiin Jyskistä vaahtomuovipatjan. Meillä oli siinä jo tuo musta varapatja, ja siitä sai kätevästi yhden kolmesta blokista otettua pois, jolloin patjoista tuli yhteensä suunnilleen penkin pituiset.

Jyskissä oli hyvät alennukset ja koska tarvittiin jotain millä saada nuo rumat patjat peittoon niin ostin kaksi vaalean lilaa puuvillaista pöytäliinaa siihen päälle. Kangashan on pöytäliinoissa usein aika jämäkkää ja niin tässäkin, eli juuri sopivaa peittämään rumat patjat. En olisi osannut sanoa ettei kyseessä ole päivä-/torkkupeitto jos sitä ei olisi erikseen tuossa nimessä lukenut.

Penkki on ymmärtääkseni paikalleen rakennettu
Patjat ja peitteet hain Jyskistä

Kannattaa muutenkin kierrättää tekstiilejä! Äitini ihastui juuri joku aika sitten vanhaan verhooni jota olin laittamassa myyntiin, ja nyt se palvelee meidän mökillä ulkona pöytäliinana. Hyvin toimii siinäkin tarkoituksessa.

Mietin noiden ostamieni pöytäliinojenkin kanssa että ne sopivat sitten myös vaikka sängyn päälle (tai sen pöydän!) jos joskus kyllästyy niihin tuossa penkin päällä.

Tässä voi ihan nukkua vaikka kaksi lasta

Vaihtelin vähän muutenkin tauluja ja laitoin viimein meidän tuplaikkunat tuosta penkin vierestä pois makoilemasta. Kiva fiilis kun saa vähän jotain eteenpäin 🙂 Nyt odottelen puolisoani kaupasta kotiin, kuulemma ramenia luvassa tänään, jes! Kivaa viikonloppua lukijoille!

Isoäitini maalaus Porin Kallosta

Kierrätyskalusteilla sisustettu aitta

Aloitimme aitan sisustamisen viime kesänä, kun ostin aittaan kierrätyskeskuksesta mäntyisen sängyn. Olin aiemmin hankkinut savimaalia, jonka piti olla kuusen väristä, mutta olikin väriltään enemmän turkoosiin vivahtavaa. Ajatukseni oli ollut maalata keittiön vaaleat kaapit tuolla maalilla mutta koska sävy ei ollut yhtään mitä olin ajatellut, maali jäi käyttämättä. Sain sen kuitenkin hyödynnettyä sitten tuon sängyn maalaamiseen.

Sängyn päädyssä on Lotan tekemä upea makrameetyö ja katossa ystäviltä saadut valot. Torkkupeitto on Marokosta. Sängyn patjat on Ikeasta, ja lukuvalot myös.

Täällä on hyvä nukkua ❤️
Makuuhuone on yläkerrassa

Aitassa oli valmiiksi alakerrassa pieni pöytätaso, matala jääkaappi sen alla ja lisäksi vanha pöydäksi sopiva ikäänkuin valtava kirnu. Yhtä seinää komisti pitkä penkki, joka on ollut olemassa varmaan niin kauan kuin aittakin, eli noin 130 vuotta.

Ovesta voi tarkistaa aitan rakennusvuoden
Alakertaa

Viime kesänä nukuimme aitassa itse joitain öitä, mutta tänä kesänä sisustimme sen loppuun. Lähinnä olemme käyttäneet talostamme löytyviä tavaroita ja kirppareilta löytämämme esineitä. Osa matoista on saatu ilmaiseksi läheiseltä tilalta.

Toimme aittaan kirjoja ja lehtiä vieraiden iloksi

Hankimme pieneen keittonurkkaukseen induktiolevyn ja toimme meidän vanhan vedenkeittimen (itse ostimme uuden) aittaan. Keittiössä on myös pressopannu sekä kattilat ja pannut pienimuotoiseen ruoanlaittoon.

Astiatkin ovat kirppareilta ja saatuja

Aitan terassikalusteetkin on kierrätystä. Sain vanhemmiltani ilmaiseksi terassituoleja heidän uusiessa omiaan, pöytä on taittopöytä jota olen käyttänyt yritysteni ollessa festareilla myymässä ruokaa. Kaunis korituoli päätyyn löytyi ravintolani (Kuori) takapihan roskispaikalta. Grillikin on oikeasti Kuoren grilli, jota ei tällä hetkellä ravintolan toiminnassa kaivata.

Ulkohuussi, tai kuten puolisoni vanhemmat kekseliäästi totesivat ”avokakka” on harvoja uutena hankittuja asioita. Vessa on ihan taivasalla, ja seinään kiinnitimme käsienpesupisteen. Näin ei tarvi yöllä hipsiä talolle asti kun pissahätä iskee.

Avokakka on kuivikekäymälä

Ollaan tosi tyytyväisiä siihen millainen aitasta tuli! Myös airbnb-vieraamme ovat olleet mielissään ja nukkuneet aitassa loistavasti, kuten mekin!

Airbnb vanhassa aitassa

Olen nyt asunut kaksi vuotta tässä talossa, ja koko sen ajan on mielessä siintänyt ajatus aitan laittamisesta airbnb:n kautta vuokralle.

Tässä talossa on nyt asuttu kaksi vuotta ❤️

Turun Portsassa asuessamme vuokrasimme airbnb:n kautta puutalo-osakettamme, ja kokemukset tästä olivat ainoastaan hyviä! Oli ihan mahtavaa kun ollessamme itse vaikka reissussa saatoimme vuokrata asuntoamme ja välillä kävi niin hyvin että tienasimme reissurahat muutenkin tyhjänä olevaa kämppäämme vuokraamalla.

Viime kesän loppupuolella saimme tuon pihalla olevan aitan siihen kuntoon että siellä pystyi hyvin nukkumaan, ja muutamia kertoja yövyimme siellä itse. Aitassa on ihan mahtava nukkua, koska hirsien välistä pääsee raitis ulkoilma sisään. Nukumme siellä paremmin kuin omassa sängyssä!

Aitta on rakennettu vuonna 1889

Nyt tänä kesänä kalustettiin aittaa vielä eteenpäin, niin että aamiaisen teko ja pienimuotoinen kokkailukin onnistuu. Aitta on lähes kokonaan kalustettu kierrätyskalustein, ainoastaan sängyn patjat ja liinavaatteet ovat uusia sekä minikeittiön induktiolevy.

Päällimmäsiä syitä aitan vuokraukseen oli oikeastaan kaksi:

1. Rakastamme tätä paikkaamme ja haluamme että muutkin saavat nauttia siitä

2. Lisätulojen mahdollisuus

Toki motivaattorina toimi myös aiemmat hyvät kokemukset airbnb toiminnasta niin majoittajana kuin vieraanakin.

Olen itse aika kokenut kävijä airbnb kohteissa. Niissä saa usein persoonallisemman kosketuksen paikallisiin tapoihin ja asumiseen. Koska olen itse yöpynyt usein näissä vuokrattavissa asunnoissa niin luullakseni tiedän mitä on hyvä ottaa huomioon.

Itselle ainakin tärkein asia on kunnollinen sänky, ja olemmekin satsanneet tähän uusien laadukkaiden patjojen muodossa. Toinen juttu on puhtaus ja siisteys, ja kolmantena että tärkeimmät asiat yöpymistä ja kokkailua varten löytyvät.

Täällä nukkuu sikeästi ❤️

Itselleni monesti päänvaivaa tuottaa arvuuttelu, että onkohan kohteessa vaikka kahvia, kokkailuun tarvittavia perusaineita ja mausteita. Siksi olen itse listannut mahdollisimman tarkkaan tämän tyyppiset asiat vuokrailmoitukseen.

Alkukesästä yövyimme itse joka yö aitassa yksinkertaisesti siitä syystä että nukumme siellä kuin tukit! Nyt kuitenkin aitta on ollut niin suosittu kotimaanmatkailijoiden keskuudessa ettei meillä ole ollut sinne mitään asiaa 😃. Tälläkin viikolla aitta on varattu joka yöksi. Aika kivasti mielestäni.

Loppuun vielä maininta, että tämä EI ole mikään Airbnb:n maksama mainos. Itsellä vaan on niin hyviä kokemuksia, että halusin kertoa tästä ja suosittelen muitakin laittamaan piharakennuksiaan/ tyhjiä huoneitaan/ mökkejään vuokralle. Olen huomannut että esim. Joillekin omien vanhempieni ikäisille airbnb vuokraus on hämmennystä ja ehkä pienimuotoista pelkoakin herättävä asia.

Eniten varmaan pelätään että vieraat rellestävät, hajottavat paikkoja tai varastavat jotain. Oman kokemukseni mukaan vieraat ovat kuitenkin aina käyttäytyneet erittäin diskreetisti. Ehkä kerran on mennyt rikki joku astia ja tästäkin on vieraat heti kommunikoineet ja tarjoutuneet maksamaan korvaavan summan.

Näkymä aitan ikkunasta auringon laskiessa

Airbnb systeemi vaatii vahvan tunnistautumisen, ja lisäksi majoittumista pyytävien vieraiden profiilit ja heidän muilta majoittajilta saamansa arvostelut ovat näkyvissä. Lisäksi jos väärinkäytöksiä ilmenee niin airbnb kyllä hyvin äkkiä puuttuu tilanteeseen ja poistaa systeemistä tällaiset tapaukset. Airbnb:llä on myös vakuutukset niitä harvinaisia tapauksia varten jolloin jotain oikeasti sattuu.

Pidän itse siis tätä majoittamistapaa erittäin luotettavana. Minusta on myös kiva jakaa ylimääräistä tilaa ja tarjota ihmisille elämyksiä maaseudun rauhassa.

Meidän aitan vuokrausilmoitusta pääsee muuten katsomaan tästä. Tälle kesälle on vielä hyvin tilaa tuleville viikoille, sillä moni on varannut majoituksen vasta muutamia päiviä aiottua yöpymistä ennen.

Koska tähän postauksen tuli paljon asiaa, niin teen vielä erillisen postauksen jossa esittelen itse aitan ja sen sisustuksen. Kuulemisiin siis!

Maitohorsma-nokkospiirakka (gluteeniton)

Villiyrttikausi on nyt parhaimmillaan. Meillä on täällä maalla sekä pihalla että tienpientareilla yhtä sun toista villiyrttiä vain odottamassa kerääjiään. Keräsin tänään aamulenkilläni maitohorsmaa. Se on juuri nyt sopivan kokoista ainakin täällä etelässä (noin 20cm), joten kannattaa käydä poimimassa! Horsmahan maistuu vähän herneelle ja parsalle, ja sitä kutsutaan myös villiparsaksi.

Pestyä maitohorsmaa

Olimme keränneet aiemmin pihalta nokkosta jääkaappiin ja sitäkin piti saada käytettyä. Nokkonen on villivihanneksista varmaan tunnetuin ja yleisimmin käytetty. Sitähän käytetään yleensä pinaatin tapaan.

Rakastan suolaisia piirakoita, joten päätin tehdä villiyrttipiirakan, johon saisin käytettyä sekä maitohorsmat että nokkoset ja lisäsin päälle vielä ruohosipulia. Meillä sitä kasvaa yrttimaalla, mutta sitä löytyy myös saaristosta hyvin villinä.

Piirakan täytteitä voi vaihdella sen mukaan mitä villiyrttejä pihamaalta/luonnosta löytyy. Maitohorsma oli kuitenkin erityisen kiva piirakassa parsamaisen rakenteensa vuoksi. Piiraasta tuli todella maukasta, joten onnekseni (ja teidän onneksenne!) otin reseptin ylös.

Resepti:

Pohja:

110 g voita

2,5 dl gluteenitonta jauhoa (käytin Pirkan gluteenitonta tummaa jauhoseosta joka on hyvä suolaisissa piiraissa)

0,5 tl suolaa

1 rkl kermaviili

1 tl soodaa

Nypi voi, vehnäjauhot ja suola sekaisin. Sekoita keskenään kermaviili ja sooda ja sekoita sitten taikinan joukkoon. Jätä taikina jääkaappiin vetäytymään.

Täyte:

2 dl kermaviiliä (tai vähän alle koska olet juuri ottanut siitä 1 rkl pohjaa varten)

2 dl kermaa

n. 100 g fetajuustoa

1 dl maukasta juustoraastetta (vaikka Vesterbotten)

3 munaa

1 tl suolaa

mustapippuria

3 dl kiehautettua nokkosta (painele liika vesi pois)

6 dl pilkottua maitohorsmaa

Sekoita kermaviili, kerma, munat, suola, pippuri ja nokkonen.

Paistaminen:

Levitä piirakkapohja voideltuun piirakkavuokaan ja paista 225-asteisessa uunissa n 10 minuuttia (kunnes pohja on selvästi vähän kypsynyt ja ottanut vähän väriäkin). Ota pohja pois uunista ja laske uunin lämpötila 200-asteeseen. Lisää pohjan päälle puolet juustoraasteesta, sitten maitohorsma, fetajuusto, kermaviili-munaseos ja lopuksi loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa vielä noin 20-25 minuuttia kunnes piirakka on saanut väriä ja on hyytynyt.

Minä tein maitohorsmapiirakan kaveriksi salaatin, ja hain vielä pihalta ruohosipulia ihan reilusti piirakan päälle. Oli muuten mielettömän hyvä ja mehevä piiras! Suosittelen kokeilemaan!

Äitienpäiväbrunssi vanhassa navetassa

Muuttaessamme tänne ajattelimme valjastaa vanhan navettamme juhlatilakäyttöön jo heti seuraavana kesänä. No, elämä ja korona niinsanotusti tapahtui ja homma on edelleen vaiheessa.

Nyt olen kuitenkin saanut laitettua navettaa sellaiseen kuntoon että siellä voi alkaa pitää pop up meiningillä kahvilaa/ravintolaa. Mitään keittiötä ilmastoineen ja viemäröinteineen (tai juoksevien vesineen 😀) tilassa ei ainakaan vielä ole, joten tulen valmistamaan kaikki ihan täällä kotona ja ruoat vain tarjoillaan navetassa.

Olen halunnut tehdä tilasta mahdollisimman ekohenkisen ja kaikki kalusteet on kierrätettynä hankittuja. Olen haalinut niitä pikkuhiljaa kirppareilta ja ekotoreilta ja osa on minun vanhojani tai jo lopettaneen Hakaniemen hallissa pitämäni ravintolan vanhoja kalusteita. Myös astiasto on käytettynä hankittu.

Asiakas wc:nä toimii ulkohuussi, siellä on tietysti käsienpesumahdollisuus ja käsidesiä tarjotaan. Fantsua säkenöintiä kaipaaville tämä ei siis todellakaan ole, mutta niille jotka pitävät maaseudusta ja rustiikkisesta ilmapiiristä voin ilolla kertoa että Hundsvott och Husfru järjestää pop up äitienpäiväbrunssin täällä vanhassa navetassa 9.5.

Tila ns. Vaiheessa hetki sitten. Nyt täällä on pöydät ja tuolit, viherkasveja tulossa ja vaikka mitä muuta ihanaa

Kokkina häärään minä itse 15 vuoden ravintola-alan ja kolmen kasvisravintolan pyörittämisen kokemuksellani. Tarjoilijana toimii puolisoni joka on työskennellyt useissa turkulaisissa ravintoloissa ja kahviloissa.

Kuva: Wolt

Saapumiset on porrastettu niin että kello 11, 12, 13 ja 14 voi varata pöydän. Ilmojen salliessa on myös mahdollisuus syödä ulkona terassilla 🌞

Brunssi sisältää
-croissantia
-rosmariinifoccacciaa
-briejuustoa ja hilloa
-voipapuhummusta ja nokkosta
-munakokkelia luomumunista, Vaahteramäen ruohosipulia ja confattua kirsikkatomaattia
-paahdettua mausteista uuttaperunaa
-kurkku-feta-pähkinä-minttusalaattia
-luomujugurttia, kotitekoista granolaa ja tuoreita marjoja
-Kartanontorttua Vaahteramäen raparperista, vanilijakreemiä ja marinoituja mansikoita
-Turun kahvipaahtimon kahvia/haudutettua teetä

Brunssi kustantaa 27 euroa, viinimarjakuohuvalla (alkoholiton) 30 euroa.

Tule viettämään äitienpäivää ihanaan maalaismiljööseen! Vaahteramäki sijaitsee Paimiossa, 25 km Turun kauppatorista. Saat tarkan osoitteen varauksen vahvistuksen mukana.

Tee varaus osoitteesta

posti@hundsvott.com



Kerro meille nimesi ja puhelinnumerosi, seurueenne koko, mihin aikaan haluatte tulla brunssille ja mahdolliset erikoisruokavaliot.
Huom! Paikkoja on rajoitetusti ja turvavälit saadaan hienosti toteutettua tilavassa navetassamme.

Pääsiäinen

Kokeilen kirjoittaa tämän postauksen kännykällä, kuvatkin ovat ihan kännykkäkuvia. Ajattelin kertoa vähän meidän pääsiäisestä.

Perjantaista lauantaihin meillä oli kylässä ystävä ja hänen kanadalainen puolisonsa joka saapui Suomeen pari kuukautta sitten. Teimme ruokaa ja hengailimme, ei mitään sen ihmeempää. Olin myös tehnyt pashaa, ja sehän oli ihan super hyvää! Tosi vähän tuli otettua kuvia mistään, ei myöskään pashasta.

Lauantaina teimme yhdessä kimchiä, sillä vieraamme on asunut Etelä-Koreassa ja on myös myynyt omaa kimchiään Kanadassa. Saimme hänen reseptinsä, joka oli kyllä tosi hyvä.

Olin vuokrannut meille puulämmitteisen paljun pihaan pariksi päiväksi. Olen vähän haaveillut vastaavasta pihallemme, joten oli kiva päästä testaamaan paljun toimintaa käytännössä.

Arveluni paljusta osoittautuivat oikeaksi, ja sitä oli vaikea saada juuri oikean lämpöiseksi. Olin lämmittänyt paljua perjantaina koko päivän, ja kun sitten illalla myöhään menimme sinne, se olikin ihan viileää pohjalta. No, meille tulikin sitten vaan suihkut illan istumisen lomaan.

Ajatus siitä varmistui, että jos palju tai poreallas joskus hankitaan, tulee se olemaan jatkuvalämmitteinen jolloin se on aina valmiina kylpijöitä varten.

Lauantaina pääsimme nauttimaan puolisoni kanssa paljusta ja taisimme istuakin siinä pari tuntia. Paistoimme myös vegemakkaraa kamiinassa foliokääreessä.

Sunnuntaina oli ihan mahtava sää ja heti herättyäni totesin että nyt mennään laittamaan pääsiäiskokko ja syödään aamiainen ulkona.

Taannoisesta puusouvista ja omenapuiden leikkuusta meillä oli paljon poltettavia oksia, mutta koska oksat olivat vielä aika tuoreita, sai niitä ihan tosissaan sytytellä pitkin päivää. Ystävämme tulivat vielä myös käymään ja hengailimme kokolla turvavälit huomioon ottaen.

Tykkään tehdä nuotiolla ruokaa ja hyödyntää elävää tulta ruoanlaitossa aina kun mahdollista. Kypsensin nytkin foliokääreessä halloumia, uunijuureksia ja vegemakkaraa ja söimme ulkona kokon äärellä.

Olipa hauska sunnuntai ja oli ihana nauttia kevään ekoista ulkoruokailuista ja -kahveista omalla pihalla. Taikurikin osallistui omalla tavallaan 😀

FAMILY FOCACCIA resepti (gluteeniton)

Nyt tuli kehitettyä niin mahtava resepti, että päätin pistää tämän jakoon kaikkien iloksi. Resepti on gluteeniton, mutta voit toki käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja leivonnassa. Family focaccia on pizzan, focaccian ja isoäitini ihanan sisaruspullan risteymä.

Sisaruspulla on taivaallista pullaa, joka on leivottu vieri viereen pyöreään uunivuokaan bostonpulla tyyliin. Yksittäiset pullat kieritellään voissa ja sokerissa ja ladotaan pannuun, mikäs sen parempaa :D. Voin ehkä jakaa joskus tuonkin reseptin josta sain tämän idean, mutta nyt family focacciaan.

Idea tässä focacciassa on herkullinen, kuohkea (gluteeniton) taikina, runsas oliiviöljyn käyttö ja maukkaan täytteet. Focacciapallot tulevat vieretysten pannuun, ja voit irroittaa ja syödä pallot käsin.

Empiirisen tutkimukseni mukaan ne myös maistuvat parhailta tällöin. Tein tätä tällä viikolla joku ilta ja olimme puolisoni kanssa ihan rikki kun se loppui. Tämä käy siis ihan ruoasta esimerkiksi pizzan sijaan. Meillä tästä söi kaksi aikuista ja nälkä lähti.

GLUTEENITON FAMILY FOCACCIA RESEPTI

Taikina 

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

20 g tuorehiivaa

4 dl gluteenitonta jauhoseosta jossa on mukana psylliumia, itse käytin Nutri freen mix per panea. (Huom! Jos käytät tavallisia vehnäjauhoja niin lisää 1-1,5 dl enemmän)

2 rkl laadukasta oliiviöljyä

1/2 dl (kourallinen) tuoreita yrttejä esim. salviaa

1 tl suolaa

Tomaattikastike

2 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä silputtuna

Ripaus kanelia

Ripaus chiliä (itse käytän kuivattuja chiliflakeseja)

Ripaus fenkolinsiemeniä (n. 10 kpl)

1 tölkki Mutti-tomaattimurskaa

1 rkl ruokosokeria (tai fariinisokeria)

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl suolaa

Lisäksi

1 pallo mozzarella di buffala 

Raastettua parmesania n. 1/2 dl 

Valkosipulinkynsi, oliiviöljyä, yrttejä

Ohjeet

Takina:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja vatkaa niin että hiiva saa ilmaa ja liukenee kunnolla veteen. Lisää 2dl jauhoja vatkaten. Sekoita joukkoon suola. Lisää loput jauhot, salvia ja oliiviöljy ja alusta taikinaa. Taikina saa jäädä löysäksi (jos käytät tavallisia vehnäjauhoja niin niitä tulee n.1 dl enemmän kuin gluteenittomia jauhoja). Anna taikinan kohota puolesta tunnista tuntiin ennen leipomista.

Tomaattikastike:

Freesaa valkosipulia ja mausteita runsaassa oliiviöljyssä 1-2 minuuttia. Lisää sokeri ja balsamico, jatka freesaamista vielä hetki. Lisää tomaattimurska ja suola ja jätä poreilemaan n. 1/2 -1 tunniksi (kun taikina kohoaa) Muista maistaa, kastikkeen tulee olla makeahko, hiukan suolainen ja hapokas ja mausteet saavat tietysti maistua.

Kokoaminen:

Levitä oliiviöljyä valurautapannulle (halkaisija 22-26 cm) tai muulle vastaavalle uuninkestävälle astialle. Kastele käden kylmällä vedellä ja nostele taikinasta 8 palloa pannulle ja anna kohota liinalla peitettynä vielä puoli tuntia. Tee sitten niihin keskelle reikä. Kylmä vesi käsissä helpottaa taikinan käsittelyä etenkin silloin, kun on kyseessä öljyinen taikina.

Pallot pannulle nosteltuina, niitä ei tarvitse erikseen muokata

Laita reikään tomaattikastiketta reilusti. Ihan kaikkea tomaattikastiketta ei tarvitse käyttää, voit hyödyntää loput seuraavana päivänä vaikka pastan kastikkeena. Jaa mozzarella di buffala pallo 8 osaan ja laita jokaiseen reikään pala mozzarellaa. Raasta/pilko pieneksi lopuksi päälle valkosipulia, lisää yrttejä (oman maun mukaan) ja oliiviöljyä sekä lopuksi raasta parmesania pintaan. Jos olet suolahirmu kuten minä, on pieni sormisuolakin paikallaan tässä kohtaa.

Kohonneet pallot täytettynä tomaattikastikkeella. Muista lorotella oliiviöljyä päälle ja pallojen väleihin, sekä lisätä valkosipulia ja yrttejä

Paista focacciaa 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nauti hiukan jäähtyneenä. Voit irrottaa pallot käsin tai apuvälinettä käyttäen. Kannustan herkuttelemaan tämän ihan käsin, keskitäyteläisen punaviinilasin kera.

Valmis syötäväksi!

Family focaccia on siitä mahtava resepti, että sitä voi varioida loputtomasti oman maun mukaan. Voit lisätä kasviksia, jättää juustot pois tai vaihtaa ne vaikka vuohenjuustoon tai lisätä esimerkiksi pähkinöitä tai manteleita. Itse ajattelin ainakin testata vegaanista versiota lisäämällä jokaiseen palloon paistettua munakoisoa ja vegaanista parmesania.

There you go! Ei muuta kuin leipomaan 🙂

Kodin vintageaarteita

Tänä aamuna herätessäni ihastelin makuuhuoneemme katossa roikkuvaa valaisinta, joka on peritty isovanhemmilleni kuuluneelta mökiltä. Siitä tuli mieleeni, että voisin esitellä hieman kodissamme olevia vintagelöytöjä. Aloin myös miettiä kotimme kalustusta, ja tulin siihen tulokseen että varmaankin noin puolet tavaroista on hankittu käytettynä, ja osa on muuten vain kulkenut mukana jo pidempään.

Varsinkin viime vuodet olen ollut innokas ekotorien kiertelijä, ja tietysti vanhassa talossa asuminen vaikuttaa myös asiaan. Vaikka en haluakaan asua museossa, sopii vanhat huonekalut tänne 1881 rakennettuun taloon monesti moderneja paremmin. Kotimme onkin iloinen sekamelska uutta ja vanhaa sekä ostettua ja perittyä.

Tykkään käydä erityisesti kirpputoreilla ja ekotoreilla, koska niissä hinnat on usein maltillisempia kuin varsinaisissa vintage- tai antiikkiliikkeissä. Joskus tuntuu jopa, ettei kalusteen/esineen arvoa ole ihan ymmärretty hinnoittelussa ja silloin olo on kuin erityisen onnekkaalla roistolla.

Pyrin kuluttamaan vastuullisesti ja käytettynä ostaminen on aina vastuullisempaa kuin uutena ostaminen, vaikka tuote olisi tuotettu millaisissa oloissa tahansa. Ekotoreilta löytyvät huonekalut ovat jo olemassa, ja sen sijaan että niistä tulisi roskaa, on kuluttajalla mahdollisuus jatkaa niiden elämää, sen sijaan että uutta ostamalla tuottaisi taas lisää tavaraa tähän maailmaan.

Tietysti uusissa tuotteissa on sitten työllistävä vaikutus ym. mutta jos nyt katsotaan asiaa pelkästään ympäristönäkökulmasta, niin olen sitä mieltä että käytetyn vaatteen/tavaran hankkiminen on aina parempi vaihtoehto (en siis todellakaan sano etten ostaisi mitään uutena, valotan vain miksi minusta käytettynä ostaminen on hyvä juttu). Toki rahaa myös säästyy huomattavia summia kun hankkii edes osan tavaroista käytettynä.

vanha klaffilipasto taitaa olla Turun ekotorilta löydetty, tällä hetkellä se toimii pelien ja ompelutarvikkeiden säilyttäjänä

Ekologisen näkökulman lisäksi vanhoissa tavaroissa on sitä jotain :). Joskus niiden historian tietää ja toisinaan taas ei, joten on hauska kuvitella missä ne on ennen palvelleet ja kenen käytössä olleet. Kerran esimerkiksi kun ostimme vanhan lipaston niin sen yksi laatikoista olikin täynnä vanhoja kirjeitä ja valokuvia. Selvitimme omistajan, ja palautimme ne tietysti heille, sen verran tärkeistä jutuista taisi olla kyse.

apelsin och citron -opetustaulu on synttärilahja puolisolleni ja roikkuu hänen työhuoneensa seinällä

Kokosin tähän postaukseen joitain kotimme vintageaarteita, mutta koska niitä on parinkin postauksen verran, niin päätin ottaa tähän mukaan sellaisia, joita olen ostanut/saanut. Toinen postaus tulee sitten jossain kohtaa talossamme jo valmiiksi olleista aarteista, jotka ostimme talon mukana.

Suosittelen kirppistelyä ja kiertelyä ekotoreilla kaikille! Sisustukseen saa mukavasti kerroksellisuutta kun kaikki ei ole uutena hankittua, ja tämä toimii tietysti myös muissa kuin vanhoissa taloissa.

Puutalkoot

Viime viikonloppuna Vaahteramäellä pidettiin puusouvia, eli puutalkoita. Tontillamme on joitain huonokuntoisia puita, lähinnä muutama lähes pystyynkuollut koivu piti saada matalaksi ja yksi omenapuu oli täysin kuollut paikalleen.

Isäni oli lupautunut tulemaan uuden moottorisahansa kanssa auttamaan (tai siis ilman häntä ja sahaa ei olisi ollut mitään puutalkoita) ja mukana oli myös äitini ja toinen veljeni.

Saimme kaadettua omenapuun lisäksi pari käppänää koivua joissa oli sisällä lahoa, mutta moottorisaha toimii akulla ja vaikka akkuja oli kaksi niin virta loppui kesken. Jatkamme hommaa siis vielä ensi viikolla.

Itse arboristi työssään

Isäni tosiaan käytteli moottorisahaa, veljeni kasasi kokoon ostamani sahapukin ja auttoi puiden kannossa, minä ja äitini rahtasimme pilkottua puita varastoon ja teimme pienemmistä risuista sytykkeitä. Puolisoni oli tuolloin töissä, mutta hän kävi vielä töidensä loputtua askartelemassa risuista lisää sytykkeitä. Otimme veljeni kanssa myös hieman pukkitappelutreeniä kaatuneen rungon päällä. Voittajasta ei ihan tullut selvyyttä.

Jatka lukemista ”Puutalkoot”

Vaahteramäen asukkaat

Minulta on jonkin verran toivottu esittelyä Vaahteramäen asukkaista, joten tässä tulee!

Minä olen Marjaana, kutsumanimeltäni Marju. Olen ravintola-alan yrittäjä ja koulutukseltani keittiömestari (Haaga-Helia AMK 2012). Olen pyörittänyt Turun Kauppahallin parasta ja ainutta kasvisravintolaa, Roots Kitcheniä elokuusta 2014 saakka. Vuonna 2016 avasin yhtiökumppanini kanssa Turkuun toisen kasvisravintolan, 60-luvun kivijalkaan Hämeenkadulle. Tuon paikan nimi on Kuori.

minä kauppahallissa, kuva Wolt

Vapaa-ajallani teen musiikkia täällä talomme yläkerrassa, sitä voi käydä kuuntelemassa täältä. Olen innokas puutarhuri, ja näin kevättalvella alkaa sormet syyhytä ja iltaisin luen siemenluetteloita romaanien sijaan. Lisäksi tykkään tietysti kokata myös vapaa-ajalla. Korona on vähän muuttanut vapaa-ajan viettoa tietysti ja nyt on tullut enemmän oltua kotona kuin vaikka ystävien kanssa ulkona, ja kunnon irrottelua kyllä jo kaipaa!

Tykkään kovasti myös liikkua ja harrastan monipuolisesti erilaisia lajeja keleistä riippuen, mutta kuitenkin kaikkea kohtalaisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina säännöllisintä treeniä on ollut hiihto ja reipas kävely. Bloggaamisesta on myös tullut harrastukseni. Tykkään kirjoittaa, ja se on minulle helppoa, ja pidän myös valokuvaamisesta, joten tässä yhdistyy nuo kaksi asiaa mukavasti. Koska tällainen vanhassa talossa asuminen jo itsessään voidaan luokitella harrastukseksi, on kiva päästä sitäkin vähän dokumentoimaan tässä blogissa.

Minun lisäkseni talossa asuu puolisoni Charlotta. Hän on turvallisuuteen ja kriisinhallintaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Lotta tekee töitä kotoa käsin, joten on ihan mahtavaa että meille molemmille löytyy täältä rauhallinen työhuone. Lotta kirjoittaa myös humanitäärisiä artikkeleita eri julkaisuihin, viime aikoina varsinkin pakolaisuuteen liittyvissä asioissa.

Vapaa-ajallaan Lotta tykkää harrastaa kulttuuria ja askarrella. Kun tavattiin, niin hän alkoi heti tehdä minulle valtavaa makrametyötä seinälle, ja nyt tuo työ roikkuu aitan sängynpäädyssä. Tällä hetkellä hän on innostunut neulapistotöistä. Rakastamme molemmat eläimiä ja pihahommia, joten sain Lotasta nopeasti apua talon töihin. Taisi olla kolmansilla treffeillä kun kalkitsimme yhdessä nurmikkoa kevätauringon paisteessa vuosi sitten.

Lotta mummojen kanssa kesäiltana

Ja sitten niihin talon todellisiin omistajiin: Taikuri ja Mörkö. Talon entisillä asukkailla oli useampi kissa, ja toukokuussa 2019 heillä oli kaksi eri pentuetta. Olin muuttamassa taloon heinäkuussa, ja tulimme silloisen puolisoni kanssa katsomaan kissapentueita. Päätimme ottaa toisesta pentueesta suloisen tyttökissan, jonka asukkaat olivat jo nimenneet Möröksi. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa kiekossa, ja Mörkö kyllä myös näytti Möröltä, joten päätimme pitää tuon nimen.

Mörkö ja Taikuri muutaman kuukauden ikäisinä
Kissat perunanistutuksessa mukana

Toinen pentue oli vielä ihan silmät kiinni emon kyljessä, emmekä päässet heihin tutustumaan sen enempää. Toivoimme tyttökissaa tästä toisesta pentueesta Mörön kaveriksi. Kissat menivät entisten asukkaiden mukana uuteen osoitteeseen hetkeksi kasvamaan, ja elokuussa luovutusikäisinä meille tuotiin kaksi talossa syntynyttä kissanpentua.

Mörön lisäksi kuljetuslaatikosta asteli pieni valkoinen otus, jolla oli pikimusta häntä, kuin taikasauva. Hänen nimekseen tuli Taikuri. Useamman kuukauden päästä ystäväni vieraili luonani ja kysyi mitä tuolla kissalla on jalkojen välissä. Taikuri olikin taikonut itsensä pojaksi. Meille tulikin sitten kiire leikata kissat paikallisella eläinlääkärillä.

Taikuri auttamassa omenankeruussa
Kissat eka kertaa ulkoilemassa

Olemme kyllä ihan superonnellisia, ettei toivettamme kuunneltu ja meille tulikin toisen tyttökissan sijasta juuri Taikuri. Kissat ovat aivan ihania, ja parasta on se miten niillä on seuraa toisistaan. Varsinkin pentuina ne leikkivät ihan koko ajan keskenään ja tietysti halailivat ja pesivät toisiaan. Nyt he ovat itsenäistyneet, mutta leikkivät kyllä edelleen paljon yhdessä.

Kissat ovat paljon ulkona, kesällä ne käyvät lähinnä nukkumassa kotona, ja näin talvellakin ne viihtyvät useamman tunnin päivässä ulkona. Aamuisin heillä on usein kiire ulos ja maukuminen loppuu sitten siihen kun ulko-ovi avautuu. Se on ihanaa kun ne saavat purkaa energiaansa ulkona valtakunnassaan, ja ovat sitten muuten yleisesti aika rauhallisia sisällä satunnaisia iltavillejä lukuunottamatta.

Mörkö nauttii syksystä
studiokissa Taikuri

Taikuri on hellyydenkipeä halailija, mutta reipas ja hyvä hiirikissa kuitenkin, ja Mörkö taas on itsenäisempi, mutta viihtyy silti seurassa ja lähellä, muttei juurikaan sylissä. Olemme ajatelleet että jos he olisivat Pekka Töpöhäntä kirjojen hahmoja niin Taikuri voisi olla vähän sellainen pullea maalaisherra (en sano tollo) ja Mörkö fiini kaupunkilaisrouva.

Kissojen lisäksi meillä on lampaita. Edellisillä omistajilla oli ollut useampia ahvenanmaanlampaita, mutta niistä oli enää kaksi jäljellä muuttaessamme taloon. He eivät muistaneet lampaiden nimiä (?!), joten annoimme lampaille uudet nimet Orvokki ja Sanelma (koska he ovat kuuleman mukaan jo iäkkäämpiä mummoja).

Lampaat olivat muuttaessamme keskellä kesää täydessä villassa, ja sorkat olivat niin pitkät että Sanelma ihan ontui sen vuoksi. Järkkäsimme heti paikalle lampurin, jonka meille vinkkasi maanmainio naapurimme. Nyt lampaat on keritty ja sorkat lyhennetty kaksi kertaa vuodessa kuten kuuluu, ja muutenkin tietysti koitamme pitää heistä oikein hyvää huolta.

Lampaita pitäisi aina olla vähintään viisi, koska ne ovat laumaeläimiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi ilman lauman tuomaa suojaa. Viime syksynä otin sitten härkää (tai lammasta) sarvista, ja otin yhteyttä Tuulispäähän. Kyselin jos heillä olisi tiedossa kotia tarvitsevia lampaita.

He olivat saaneet joitain viikkoja sitten yhteydenoton paikasta jossa oltiin lopettamassa lammastilaa ja lampaat olivat menossa teuraaksi kun uusia koteja ei tahtonut löytyä. Tuulispäällä oli tilaa vain yhdelle uudelle lampaalle. Me otimme noita lampaita neljä tänne asumaan, ja jokunen meni sitten lammastilan naapuriin, eli kaikki lampaat saivat lopulta kodin!

Coco, Lotto, Leila ja Banaani ovat Kainuun harmas -rotua ja Orvokki ja Sanelma Ahvenanmaan lampaita

Nyt meillä on yhteensä kuusi lammasta, joista Orvokki ja Sanelma ovat jo iäkkäämpiä ahvenanmaanlampaita ja uudet asukit Coco, Leila, Lotto ja Banaani Kainuun harmaksia. Coco oli vasta puolivuotias tänne tullessaan, muut noin 1,5-2 vuotiaita. Kaikki lampaat ovat siis suomalaista alkuperäisrotua, ja voisi sanoa että resquelampaita. Minun haaveeni on, että jatkossakin tänne Vaahteramäelle saisi tulla asumaan kodittomia tai muuten kaltoinkohdeltuja eläimiä.