Vaahteramäen asukkaat

Minulta on jonkin verran toivottu esittelyä Vaahteramäen asukkaista, joten tässä tulee!

Minä olen Marjaana, kutsumanimeltäni Marju. Olen ravintola-alan yrittäjä ja koulutukseltani keittiömestari (Haaga-Helia AMK 2012). Olen pyörittänyt Turun Kauppahallin parasta ja ainutta kasvisravintolaa, Roots Kitcheniä elokuusta 2014 saakka. Vuonna 2016 avasin yhtiökumppanini kanssa Turkuun toisen kasvisravintolan, 60-luvun kivijalkaan Hämeenkadulle. Tuon paikan nimi on Kuori.

Vapaa-ajallani teen musiikkia täällä talomme yläkerrassa, sitä voi käydä kuuntelemassa täältä. Olen innokas puutarhuri, ja näin kevättalvella alkaa sormet syyhytä ja iltaisin luen siemenluetteloita romaanien sijaan. Lisäksi tykkään tietysti kokata myös vapaa-ajalla. Korona on vähän muuttanut vapaa-ajan viettoa tietysti ja nyt on tullut enemmän oltua kotona kuin vaikka ystävien kanssa ulkona, ja kunnon irrottelua kyllä jo kaipaa!

Tykkään kovasti myös liikkua ja harrastan monipuolisesti erilaisia lajeja keleistä riippuen, mutta kuitenkin kaikkea kohtalaisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina säännöllisintä treeniä on ollut hiihto ja reipas kävely. Bloggaamisesta on myös tullut harrastukseni. Tykkään kirjoittaa, ja se on minulle helppoa, ja pidän myös valokuvaamisesta, joten tässä yhdistyy nuo kaksi asiaa mukavasti. Koska tällainen vanhassa talossa asuminen jo itsessään voidaan luokitella harrastukseksi, on kiva päästä sitäkin vähän dokumentoimaan tässä blogissa.

Minun lisäkseni talossa asuu puolisoni Charlotta. Hän on turvallisuuteen ja kriisinhallintaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Lotta tekee töitä kotoa käsin, joten on ihan mahtavaa että meille molemmille löytyy täältä rauhallinen työhuone. Lotta kirjoittaa myös humanitäärisiä artikkeleita eri julkaisuihin, viime aikoina varsinkin pakolaisuuteen liittyvissä asioissa.

Vapaa-ajallaan Lotta tykkää harrastaa kulttuuria ja askarrella. Kun tavattiin, niin hän alkoi heti tehdä minulle valtavaa makrametyötä seinälle, ja nyt tuo työ roikkuu aitan sängynpäädyssä. Tällä hetkellä hän on innostunut neulapistotöistä. Rakastamme molemmat eläimiä ja pihahommia, joten sain Lotasta nopeasti apua talon töihin. Taisi olla kolmansilla treffeillä kun kalkitsimme yhdessä nurmikkoa kevätauringon paisteessa vuosi sitten.

Ja sitten niihin talon todellisiin omistajiin: Taikuri ja Mörkö. Talon entisillä asukkailla oli useampi kissa, ja toukokuussa 2019 heillä oli kaksi eri pentuetta. Olin muuttamassa taloon heinäkuussa, ja tulimme silloisen puolisoni kanssa katsomaan kissapentueita. Päätimme ottaa toisesta pentueesta suloisen tyttökissan, jonka asukkaat olivat jo nimenneet Möröksi. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa kiekossa, ja Mörkö kyllä myös näytti Möröltä, joten päätimme pitää tuon nimen.

• 

• 

Toinen pentue oli vielä ihan silmät kiinni emon kyljessä, emmekä päässet heihin tutustumaan sen enempää. Toivoimme tyttökissaa tästä toisesta pentueesta Mörön kaveriksi. Kissat menivät entisten asukkaiden mukana uuteen osoitteeseen hetkeksi kasvamaan, ja elokuussa luovutusikäisinä meille tuotiin kaksi talossa syntynyttä kissanpentua.

Mörön lisäksi kuljetuslaatikosta asteli pieni valkoinen otus, jolla oli pikimusta häntä, kuin taikasauva. Hänen nimekseen tuli Taikuri. Useamman kuukauden päästä ystäväni vieraili luonani ja kysyi mitä tuolla kissalla on jalkojen välissä. Taikuri olikin taikonut itsensä pojaksi. Meille tulikin sitten kiire leikata kissat paikallisella eläinlääkärillä.

Olemme kyllä ihan superonnellisia, ettei toivettamme kuunneltu ja meille tulikin toisen tyttökissan sijasta juuri Taikuri. Kissat ovat aivan ihania, ja parasta on se miten niillä on seuraa toisistaan. Varsinkin pentuina ne leikkivät ihan koko ajan keskenään ja tietysti halailivat ja pesivät toisiaan. Nyt he ovat itsenäistyneet, mutta leikkivät kyllä edelleen paljon yhdessä.

Kissat ovat paljon ulkona, kesällä ne käyvät lähinnä nukkumassa kotona, ja näin talvellakin ne viihtyvät useamman tunnin päivässä ulkona. Aamuisin heillä on usein kiire ulos ja maukuminen loppuu sitten siihen kun ulko-ovi avautuu. Se on ihanaa kun ne saavat purkaa energiaansa ulkona valtakunnassaan, ja ovat sitten muuten yleisesti aika rauhallisia sisällä satunnaisia iltavillejä lukuunottamatta.

Taikuri on hellyydenkipeä halailija, mutta reipas ja hyvä hiirikissa kuitenkin, ja Mörkö taas on itsenäisempi, mutta viihtyy silti seurassa ja lähellä, muttei juurikaan sylissä. Olemme ajatelleet että jos he olisivat Pekka Töpöhäntä kirjojen hahmoja niin Taikuri voisi olla vähän sellainen pullea maalaisherra (en sano tollo) ja Mörkö fiini kaupunkilaisrouva.

Kissojen lisäksi meillä on lampaita. Edellisillä omistajilla oli ollut useampia ahvenanmaanlampaita, mutta niistä oli enää kaksi jäljellä muuttaessamme taloon. He eivät muistaneet lampaiden nimiä (?!), joten annoimme lampaille uudet nimet Orvokki ja Sanelma (koska he ovat kuuleman mukaan jo iäkkäämpiä mummoja).

Lampaat olivat muuttaessamme keskellä kesää täydessä villassa, ja sorkat olivat niin pitkät että Sanelma ihan ontui sen vuoksi. Järkkäsimme heti paikalle lampurin, jonka meille vinkkasi maanmainio naapurimme. Nyt lampaat on keritty ja sorkat lyhennetty kaksi kertaa vuodessa kuten kuuluu, ja muutenkin tietysti koitamme pitää heistä oikein hyvää huolta.

Lampaita pitäisi aina olla vähintään viisi, koska ne ovat laumaeläimiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi ilman lauman tuomaa suojaa. Viime syksynä otin sitten härkää (tai lammasta) sarvista, ja otin yhteyttä Tuulispäähän. Kyselin jos heillä olisi tiedossa kotia tarvitsevia lampaita.

He olivat saaneet joitain viikkoja sitten yhteydenoton paikasta jossa oltiin lopettamassa lammastilaa ja lampaat olivat menossa teuraaksi kun uusia koteja ei tahtonut löytyä. Tuulispäällä oli tilaa vain yhdelle uudelle lampaalle. Me otimme noita lampaita neljä tänne asumaan, ja jokunen meni sitten lammastilan naapuriin, eli kaikki lampaat saivat lopulta kodin!

Nyt meillä on yhteensä kuusi lammasta, joista Orvokki ja Sanelma ovat jo iäkkäämpiä ahvenanmaanlampaita ja uudet asukit Coco, Leila, Lotto ja Banaani Kainuun harmaksia. Coco oli vasta puolivuotias tänne tullessaan, muut noin 1,5-2 vuotiaita. Kaikki lampaat ovat siis suomalaista alkuperäisrotua, ja voisi sanoa että resquelampaita. Minun haaveeni on, että jatkossakin tänne Vaahteramäelle saisi tulla asumaan kodittomia tai muuten kaltoinkohdeltuja eläimiä.