Vaahteramäen asukkaat

Minulta on jonkin verran toivottu esittelyä Vaahteramäen asukkaista, joten tässä tulee!

Minä olen Marjaana, kutsumanimeltäni Marju. Olen ravintola-alan yrittäjä ja koulutukseltani keittiömestari (Haaga-Helia AMK 2012). Olen pyörittänyt Turun Kauppahallin parasta ja ainutta kasvisravintolaa, Roots Kitcheniä elokuusta 2014 saakka. Vuonna 2016 avasin yhtiökumppanini kanssa Turkuun toisen kasvisravintolan, 60-luvun kivijalkaan Hämeenkadulle. Tuon paikan nimi on Kuori.

minä kauppahallissa, kuva Wolt

Vapaa-ajallani teen musiikkia täällä talomme yläkerrassa, sitä voi käydä kuuntelemassa täältä. Olen innokas puutarhuri, ja näin kevättalvella alkaa sormet syyhytä ja iltaisin luen siemenluetteloita romaanien sijaan. Lisäksi tykkään tietysti kokata myös vapaa-ajalla. Korona on vähän muuttanut vapaa-ajan viettoa tietysti ja nyt on tullut enemmän oltua kotona kuin vaikka ystävien kanssa ulkona, ja kunnon irrottelua kyllä jo kaipaa!

Tykkään kovasti myös liikkua ja harrastan monipuolisesti erilaisia lajeja keleistä riippuen, mutta kuitenkin kaikkea kohtalaisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina säännöllisintä treeniä on ollut hiihto ja reipas kävely. Bloggaamisesta on myös tullut harrastukseni. Tykkään kirjoittaa, ja se on minulle helppoa, ja pidän myös valokuvaamisesta, joten tässä yhdistyy nuo kaksi asiaa mukavasti. Koska tällainen vanhassa talossa asuminen jo itsessään voidaan luokitella harrastukseksi, on kiva päästä sitäkin vähän dokumentoimaan tässä blogissa.

Minun lisäkseni talossa asuu puolisoni Charlotta. Hän on turvallisuuteen ja kriisinhallintaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Lotta tekee töitä kotoa käsin, joten on ihan mahtavaa että meille molemmille löytyy täältä rauhallinen työhuone. Lotta kirjoittaa myös humanitäärisiä artikkeleita eri julkaisuihin, viime aikoina varsinkin pakolaisuuteen liittyvissä asioissa.

Vapaa-ajallaan Lotta tykkää harrastaa kulttuuria ja askarrella. Kun tavattiin, niin hän alkoi heti tehdä minulle valtavaa makrametyötä seinälle, ja nyt tuo työ roikkuu aitan sängynpäädyssä. Tällä hetkellä hän on innostunut neulapistotöistä. Rakastamme molemmat eläimiä ja pihahommia, joten sain Lotasta nopeasti apua talon töihin. Taisi olla kolmansilla treffeillä kun kalkitsimme yhdessä nurmikkoa kevätauringon paisteessa vuosi sitten.

Lotta mummojen kanssa kesäiltana

Ja sitten niihin talon todellisiin omistajiin: Taikuri ja Mörkö. Talon entisillä asukkailla oli useampi kissa, ja toukokuussa 2019 heillä oli kaksi eri pentuetta. Olin muuttamassa taloon heinäkuussa, ja tulimme silloisen puolisoni kanssa katsomaan kissapentueita. Päätimme ottaa toisesta pentueesta suloisen tyttökissan, jonka asukkaat olivat jo nimenneet Möröksi. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa kiekossa, ja Mörkö kyllä myös näytti Möröltä, joten päätimme pitää tuon nimen.

Mörkö ja Taikuri muutaman kuukauden ikäisinä
Kissat perunanistutuksessa mukana

Toinen pentue oli vielä ihan silmät kiinni emon kyljessä, emmekä päässet heihin tutustumaan sen enempää. Toivoimme tyttökissaa tästä toisesta pentueesta Mörön kaveriksi. Kissat menivät entisten asukkaiden mukana uuteen osoitteeseen hetkeksi kasvamaan, ja elokuussa luovutusikäisinä meille tuotiin kaksi talossa syntynyttä kissanpentua.

Mörön lisäksi kuljetuslaatikosta asteli pieni valkoinen otus, jolla oli pikimusta häntä, kuin taikasauva. Hänen nimekseen tuli Taikuri. Useamman kuukauden päästä ystäväni vieraili luonani ja kysyi mitä tuolla kissalla on jalkojen välissä. Taikuri olikin taikonut itsensä pojaksi. Meille tulikin sitten kiire leikata kissat paikallisella eläinlääkärillä.

Taikuri auttamassa omenankeruussa
Kissat eka kertaa ulkoilemassa

Olemme kyllä ihan superonnellisia, ettei toivettamme kuunneltu ja meille tulikin toisen tyttökissan sijasta juuri Taikuri. Kissat ovat aivan ihania, ja parasta on se miten niillä on seuraa toisistaan. Varsinkin pentuina ne leikkivät ihan koko ajan keskenään ja tietysti halailivat ja pesivät toisiaan. Nyt he ovat itsenäistyneet, mutta leikkivät kyllä edelleen paljon yhdessä.

Kissat ovat paljon ulkona, kesällä ne käyvät lähinnä nukkumassa kotona, ja näin talvellakin ne viihtyvät useamman tunnin päivässä ulkona. Aamuisin heillä on usein kiire ulos ja maukuminen loppuu sitten siihen kun ulko-ovi avautuu. Se on ihanaa kun ne saavat purkaa energiaansa ulkona valtakunnassaan, ja ovat sitten muuten yleisesti aika rauhallisia sisällä satunnaisia iltavillejä lukuunottamatta.

Mörkö nauttii syksystä
studiokissa Taikuri

Taikuri on hellyydenkipeä halailija, mutta reipas ja hyvä hiirikissa kuitenkin, ja Mörkö taas on itsenäisempi, mutta viihtyy silti seurassa ja lähellä, muttei juurikaan sylissä. Olemme ajatelleet että jos he olisivat Pekka Töpöhäntä kirjojen hahmoja niin Taikuri voisi olla vähän sellainen pullea maalaisherra (en sano tollo) ja Mörkö fiini kaupunkilaisrouva.

Kissojen lisäksi meillä on lampaita. Edellisillä omistajilla oli ollut useampia ahvenanmaanlampaita, mutta niistä oli enää kaksi jäljellä muuttaessamme taloon. He eivät muistaneet lampaiden nimiä (?!), joten annoimme lampaille uudet nimet Orvokki ja Sanelma (koska he ovat kuuleman mukaan jo iäkkäämpiä mummoja).

Lampaat olivat muuttaessamme keskellä kesää täydessä villassa, ja sorkat olivat niin pitkät että Sanelma ihan ontui sen vuoksi. Järkkäsimme heti paikalle lampurin, jonka meille vinkkasi maanmainio naapurimme. Nyt lampaat on keritty ja sorkat lyhennetty kaksi kertaa vuodessa kuten kuuluu, ja muutenkin tietysti koitamme pitää heistä oikein hyvää huolta.

Lampaita pitäisi aina olla vähintään viisi, koska ne ovat laumaeläimiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi ilman lauman tuomaa suojaa. Viime syksynä otin sitten härkää (tai lammasta) sarvista, ja otin yhteyttä Tuulispäähän. Kyselin jos heillä olisi tiedossa kotia tarvitsevia lampaita.

He olivat saaneet joitain viikkoja sitten yhteydenoton paikasta jossa oltiin lopettamassa lammastilaa ja lampaat olivat menossa teuraaksi kun uusia koteja ei tahtonut löytyä. Tuulispäällä oli tilaa vain yhdelle uudelle lampaalle. Me otimme noita lampaita neljä tänne asumaan, ja jokunen meni sitten lammastilan naapuriin, eli kaikki lampaat saivat lopulta kodin!

Coco, Lotto, Leila ja Banaani ovat Kainuun harmas -rotua ja Orvokki ja Sanelma Ahvenanmaan lampaita

Nyt meillä on yhteensä kuusi lammasta, joista Orvokki ja Sanelma ovat jo iäkkäämpiä ahvenanmaanlampaita ja uudet asukit Coco, Leila, Lotto ja Banaani Kainuun harmaksia. Coco oli vasta puolivuotias tänne tullessaan, muut noin 1,5-2 vuotiaita. Kaikki lampaat ovat siis suomalaista alkuperäisrotua, ja voisi sanoa että resquelampaita. Minun haaveeni on, että jatkossakin tänne Vaahteramäelle saisi tulla asumaan kodittomia tai muuten kaltoinkohdeltuja eläimiä.

Kevättä rinnassa!

Kevät on saapunut tänne Varsinais-Suomeen kohisten. Valon määrä on jo ihan mieletön, ja se vaikuttaa mielialaan kohentavasti, paitsi silloin kun alkaa katsoa likaisia ikkunoita ja lattioilla pyöriviä pölypalloja. Taikuri-kissamme on myös huomannut kevääntulon. Karvaa lähtee niin paljon, että keskiverto lintuperhe saisi siitä rakennettua pesän lisäksi myös kesämökin.

salin sohva kevätasussaan

Pieniä kevätpuuhiakin on jo tehty. Vaihdoimme eilen tyynynpäälliset keväisempiin, ja pari uuttakin päällistä piti hankkia. Olen joskus hankkinut kauniita vaaleita tyynynpäällisiä sohvallemme, mutta koska sohva on itsessään vaaleanharmaa niin ne ei tule sieltä yhtään esiin. Nyt olen mennyt keväällä vaaleahkoilla kuitenkin värikkäillä tesktiileillä ja talvella syvemmillä sävyillä.

Kävimme Kukkatalossa hankkimassa uutta multaa ja ruukkusoraa viherkasveille kevään uudelleenruukutuksia varten. Siinä samassa mukaan tarttui muutama uusikin kasvi. Viime vuosina pelargoniat ovat viehättäneet todella paljon, ja eihän siitä pääse mihinkään että ne sopivat kuin nenä päähän tällaiseen vanhaan taloon. Ne luovat juuri sopivasti mummotunnelmaa, ja kun vielä ruukkuna toimii isovanhemmilta peritty kaunis kastanjaruukku, on tunnelma valmis!

pelargonia ja isovanhemmilta peritty ruukku pianon päällä

Uusittuun kylpyhuoneeseen hankimme ikkunan päälle uudet kultaköynnökset. Entiset oli jo vähän liiankin pitkiä tuohon paikkaan, ja päätimme ruukuttaa ne uudelleen yhdeksi isoksi kasviksi kirjastoon. Nuo uudet ovat vielä aika pikkuisia, mutta kasvavat nopeasti nyt kun valon määrä lisääntyy.

kylpyhuoneen uudet kultaköynnökset

Muutamat siemenetkin on jo laitettu kasvamaan ja saamme ihailla chilien ja thaibasilikan taimien kasvua keittiön ikkunalaudalla. Pian alamme suunnitella kesän viljelyksiä todenteolla.

Oregano tarttui mukaan keittiön ikkunalle

Nyt aurinko pakottaa nousemaan ylös ja lähtemään kunnon kävelylenkille ulos! Voisi ottaa vaikka kahvit mukaan termariin, ja ehkä palat eilistä bananabreadia myös :). Muistakaahan muutkin nauttia keväästä ja auringosta täysin rinnoin!

Kylpyhuoneremontti – vihdoin valmista!

Projekti kylpyhuoneremontti alkoi jo vuosi sitten, kun tilasin kauniit seinäkaakelit Värisilmältä hyvän alennuksen vuoksi netistä. Varsinaisiin hommiin päästiin vasta lokakuussa 2020, ja silloin saimme suihkutella muutaman viikon ajan milloin missäkin, muunmuassa Turun kauppahallin kellarin suihkut tulivat aika tutuiksi. Paikallinen remonttifirma Peimarin rakennuspalvelu hoiti vanhojen laattojen purun, tasoitukset, uuden lattialämmityksen asennuksen, ilmastointiputken (se puuttui aiemmin kokonaan) ja laatoitukset ja me maalasimme paneeliseinät ja tuunasimme kalusteet ja oven. Tilaan tuli myös uusi vessanpönttö koska aiempi oli jo rikki.

maalasimme kaikki paneeli- ja puupinnat Into-maalin sävyllä tuuli

Koska valitsemamme lattialaatat ovat sävyltään viileää valkoista ja harmaata, vanhat kermaantaittavat paneeliseinät näyttivät aivan järkyttäviltä. Päädyimme siis maalaamaan koko kylppärin puupinnat, jota on kylpyhuoneen pinnoista yli puolet. Maaliksi valikoitui Uulan Into kalustemaali sävyssä Tuuli. Sävy on oikeastaan viileä vaalean harmaa mutta näyttää kylppärissä kyllä aika valkoiselle. Tila raikastui ihan mielettömästi kun maalasimme sen aiempaa viileämmällä sävyllä, ja lisäksi nykyinen sävy sopii myös kaakeleiden kanssa hyvin yhteen. Koska en halua taloomme muita kuin hengittäviä maaleja, olin jo etukäteen valinnut Into-maalin kylpyhuoneen maaliksi. RTV:n myyjä kuitenkin ehdotti että valitsisin kalustemaalin, koska se on kestävämpää kuin perus seinämaali, ja siksi maalasimme puolihimmeällä kalustemaalilla koko kylppärin.

valitsimme Pukkilan valikoimista päällelaatoitettavan lattiakaivon, lattialaatta on marmorikuvioitu Carrara Hexagon 51×59 (Pukkila)

Suihkuiksi valikoitui lopulta Hans Grohen sadesuihkut. Nyt en enää muista mallia, koska ostin jo kertaalleen yhdet suihkut jotka ei mahtuneetkaan tuohon tilaan. Edellisten suihkujen sekoittajat oli asennettu niin korkealle että suihkut piti vaihtaa ja olla tarkkana putken korkeuden kanssa (tai että se on säädettävä) jotta sadesuihku mahtuu tilaan. Lopulta oikeat löytyi Espoon Bauhausista josta puolisoni isä kävi ne nappaamassa mukaan työmatkallaan (kiitos siitä!).

Hans Grohen sadesuihkut,
seinän kaakelit Artisan 24456 Rose Mallow 13,2X13,2 (Värisilmä)

Olin ostanut aiemmin kirpputorilta vanhan lipaston, jonka tuunasin jo kesällä allaskaapiksi. Poistin siitä yläosan, puhdistin ja maalasin mustalla kalkkimaalilla. Olisi ollut varmasti hyvä hioa kaappi ennen maalausta, mutta en tehnyt sitä ja ihan hyvä tuli. Minusta siinä saa vähän näkyäkin epätasaisuudet, vanha kun on. Löysin Bauhausista juuri siihen päälle sopivan altaan, joka peittää huonossa kunnossa olleen kannen lähes täysin.

Allaskaappi ennen
allaskaappi maalauksen jälkeen

iloinen maalari ja valmis allaskaappi

Maalasimme samalla maalilla vanhan pyyhehyllyn, josta tuli aika ihana. Halusimme mattamustaa kylpyhuoneen yksityiskohtiin, jottei kokonaisuudesta tulisi liian hempeä. Eikä tullutkaan, vaan juuri sopiva! Olemme nyt muutaman kuukauden eläneet uuden kylppärin kanssa ja olleet tosi tyytyväisiä! Ainut minkä ehkä vaihtaisin nyt olisi korkeampi hana altaaseen, mutta nykyinenkin on ihan ok. Joku voi kauhistella että valitsimme modernit hanat ja suihkut vanhaan kylpyhuoneeseen, mutta minulle kylppärissä on myös käytännöllisyys ja hygieenisyys tosi tärkeää enkä halua rämpätä käännettäviä hanan nuppeja, vaan saada hanan helposti päälle ja pois. Monesti on niin että vanhassa vara parempi, mutta kuitenkin esimerkiksi yhtenäinen sekoittaja on minusta aika hyvä keksintö verrattuna siihen että kuuma ja lämmin vesi tulevat eri hanoista.

vanha pyyhehylly mattamustaksi maalattuna

Kylpyhuoneremontti onnistui, ja nautimme nyt kylppäsitämme joka päivä. Suurimmat ilonaiheet ovat kauneuden lisäksi kunnollinen toimiva lattialämmitys ja varmaan aika yllättävästi – ovi :D. Entisillä asukkailla ei ollut kylppärissä lainkaan ovea (..?). Me löysimme kylpyhuoneen oven varastosta, hioimme ja maalasimme sen ja nyt se on paikallaan. Enää puuttuu oven kahva, mutta mitä pienistä. Maalasimme oven puolisoni kanssa yhdessä ja Taikuri-kissamme kävi myös jättämässä tassun jälkensä siihen. Kiva kun kaikki osallistuvat!

Maalaistalon keittiö

Kodin sydämen sanotaan aika usein olevan keittiössä ja niin se taitaa tässäkin kodissa olla. Ruoka on itselleni todella tärkeää jo ihan ammattinikin vuoksi (olen koulutukseltani keittiömestari AMK ja työskentelen ravintola-alan yrittäjänä), joten toki myös itse keittiöllä on minulle suuri merkitys.

Keittiö on täyspuinen ja paikalleen rakennettu paikallisen puusepän toimesta noin 20 vuotta sitten.

keittiö ja saareketta

Taloon muuttaessani tiskialtaan alla piti tehdä vähän putkihommia ja hella oli parhaat päivänsä nähnyt (jo ehkä 10 vuotta sitten!), joten aloin katsella uusia helloja. Ensin ajattelin siirtyä kaasuun, koska se nyt vaan on paras ja tunnelmallisin tapa kokata, mutta lopulta hinta tuli vastaan. Kaikkien hankintojen keskellä tuntuikin lopulta paremmalta ratkaisulta ostaa ihan perus hella, kun vielä ulkoisesti täydellinen löytyi Gigantin valikoimista. Pienellä googletuksella kuitenkin Hobby Hallin sivustolta löytyi tuo tismalleen sama Gorenjen hella noin 150 euroa halvemmalla. Kannattaa siis aina hiukan googlettaa eri toimittajien hintoja ennen kuin painaa ”tilaa tästä” nappia, sillä erot voivat olla yllättävänkin isoja.

Uusi hella on matalampi kuin aiempi, ja hellan ja tason väliin jäi häiritsevä pudotus. Saadakseni hellan samaan tasoon työtason kanssa kontaktoin paikallista puuseppää, ja parin päivän päästä olinkin jo hänen luonaan. Puuseppä valmisti mittojen mukaan hellalle puisen sokkelin ja sokkelin peitoksi tuon hellan alapuolella näkyvän valkoisen puupalkin. Jutellessamme siinä kävi ilmi että samainen puuseppä on itseasiassa tehnyt koko keittiön silloin 20 vuotta sitten :D. Aika hauska sattuma. Sovimme että hän tulee seuraavaksi paikan päälle ja vaihtaa joidenkin laatikoiden kiskot. Koska laatikot ovat myös ihan kunnon puuta ne ovat aika painavat ja kiskot ovat kovilla. Hän kertoi vaihtaneensa ne kertaalleen, ja nyt olisi taas aika. Muuten olen tyytyväinen maalaistaloni keittiöön ja kerralla kunnolla tehty on onneksi kestävä ja ajaton.

Keittiön keskellä on iso vanha leivinuuni, joka antaa talvella ihanasti lämpöä. Olen tehnyt siinä uunipuuroja ja jouluna tein riisipuuron siinä. Lämmönsäätöä pitää vielä opetella kun jättää yöksi puuron hautumaan. Seuraavaksi olisi kiva kokeilla tehdä leipiä siinä kunhan ilmat vähän kylmenevät.

leivinuuni ja valurautainen luukku (BMW – Björneborgs Mekaniska Werkstad eli Porin konepaja)

Keittiössä on iso kuuden hengen ruokapöytä, jonka ääressä on kyllä kymmenenkin henkeä istunut jouluaterialla edellisessä kodissani. Ruokapöytä on parin vuoden takainen löytö kesän roadtripiltä Porvoosta Sasu’s Playhouse -nimisestä liikkeestä. Pöytä on tehty kierrätyspuusta ja sen kannessa on aivan ihana tähtikuvio.

Keittiössä tulee oleiltua paljon, ja koska se on iso, on siellä tällä hetkellä säilytyksessä myös ystäväni piano. Toinen (oma) piano löytyy salista. Keittön pianolla ei juurikaan soitella, ja se varmaan jatkaakin matkaansa eteenpäin jossain kohtaa. Ystäväni myy sitä parhaillaan joten kiinnostuneet ottakaahan yhteyttä!

piano ja isoäitini maalauksia sekä mökiltä löytynyt vanha kannu
lautanen on Istanbulista, mausteikot on isoäitini maalannut
Sami Tallbergin villiyrttikirja on ollut tänä kesänä kovassa käytössä

Kuten jokaisessa itseään kunnioittavassa maalaistalossa, niin tässäkin talossa oli keittiössä upea vanha lautashylly. Myös seinällä oleva rengin kaappi oli paikallaan jo kun muutimme tänne. Keittiön ikkunaseinällä on koko seinän pituinen pitkä penkki, joka on ilmeisesti talon alkuperäistä kalustoa. Äitini keksii sille joka kerta uuden tarinan tullessaan käymään. Kuulemma piiat ja rengit tulivat sille istumaan puurolautaset ojossa peltotöiden jälkeen. Tietääkseni talossa ei kuitenkaan palvelusväkeä ole ollut sen enempää, nyt tilanne on kuitenkin se että halukkaat voivat ehdottomasti ottaa yhteyttä, sillä hommia täällä riittää :).