Villiyrttikausi on nyt parhaimmillaan. Meillä on täällä maalla sekä pihalla että tienpientareilla yhtä sun toista villiyrttiä vain odottamassa kerääjiään. Keräsin tänään aamulenkilläni maitohorsmaa. Se on juuri nyt sopivan kokoista ainakin täällä etelässä (noin 20cm), joten kannattaa käydä poimimassa! Horsmahan maistuu vähän herneelle ja parsalle, ja sitä kutsutaan myös villiparsaksi.
Pestyä maitohorsmaa
Olimme keränneet aiemmin pihalta nokkosta jääkaappiin ja sitäkin piti saada käytettyä. Nokkonen on villivihanneksista varmaan tunnetuin ja yleisimmin käytetty. Sitähän käytetään yleensä pinaatin tapaan.
Rakastan suolaisia piirakoita, joten päätin tehdä villiyrttipiirakan, johon saisin käytettyä sekä maitohorsmat että nokkoset ja lisäsin päälle vielä ruohosipulia. Meillä sitä kasvaa yrttimaalla, mutta sitä löytyy myös saaristosta hyvin villinä.
Piirakan täytteitä voi vaihdella sen mukaan mitä villiyrttejä pihamaalta/luonnosta löytyy. Maitohorsma oli kuitenkin erityisen kiva piirakassa parsamaisen rakenteensa vuoksi. Piiraasta tuli todella maukasta, joten onnekseni (ja teidän onneksenne!) otin reseptin ylös.
Resepti:
Pohja:
110 g voita
2,5 dl gluteenitonta jauhoa (käytin Pirkan gluteenitonta tummaa jauhoseosta joka on hyvä suolaisissa piiraissa)
0,5 tl suolaa
1 rkl kermaviili
1 tl soodaa
Nypi voi, vehnäjauhot ja suola sekaisin. Sekoita keskenään kermaviili ja sooda ja sekoita sitten taikinan joukkoon. Jätä taikina jääkaappiin vetäytymään.
Täyte:
2 dl kermaviiliä (tai vähän alle koska olet juuri ottanut siitä 1 rkl pohjaa varten)
3 dl kiehautettua nokkosta (painele liika vesi pois)
6 dl pilkottua maitohorsmaa
Sekoita kermaviili, kerma, munat, suola, pippuri ja nokkonen.
Paistaminen:
Levitä piirakkapohja voideltuun piirakkavuokaan ja paista 225-asteisessa uunissa n 10 minuuttia (kunnes pohja on selvästi vähän kypsynyt ja ottanut vähän väriäkin). Ota pohja pois uunista ja laske uunin lämpötila 200-asteeseen. Lisää pohjan päälle puolet juustoraasteesta, sitten maitohorsma, fetajuusto, kermaviili-munaseos ja lopuksi loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa vielä noin 20-25 minuuttia kunnes piirakka on saanut väriä ja on hyytynyt.
Minä tein maitohorsmapiirakan kaveriksi salaatin, ja hain vielä pihalta ruohosipulia ihan reilusti piirakan päälle. Oli muuten mielettömän hyvä ja mehevä piiras! Suosittelen kokeilemaan!
Muuttaessamme tänne ajattelimme valjastaa vanhan navettamme juhlatilakäyttöön jo heti seuraavana kesänä. No, elämä ja korona niinsanotusti tapahtui ja homma on edelleen vaiheessa.
Nyt olen kuitenkin saanut laitettua navettaa sellaiseen kuntoon että siellä voi alkaa pitää pop up meiningillä kahvilaa/ravintolaa. Mitään keittiötä ilmastoineen ja viemäröinteineen (tai juoksevien vesineen 😀) tilassa ei ainakaan vielä ole, joten tulen valmistamaan kaikki ihan täällä kotona ja ruoat vain tarjoillaan navetassa.
Olen halunnut tehdä tilasta mahdollisimman ekohenkisen ja kaikki kalusteet on kierrätettynä hankittuja. Olen haalinut niitä pikkuhiljaa kirppareilta ja ekotoreilta ja osa on minun vanhojani tai jo lopettaneen Hakaniemen hallissa pitämäni ravintolan vanhoja kalusteita. Myös astiasto on käytettynä hankittu.
Asiakas wc:nä toimii ulkohuussi, siellä on tietysti käsienpesumahdollisuus ja käsidesiä tarjotaan. Fantsua säkenöintiä kaipaaville tämä ei siis todellakaan ole, mutta niille jotka pitävät maaseudusta ja rustiikkisesta ilmapiiristä voin ilolla kertoa että Hundsvott och Husfru järjestää pop up äitienpäiväbrunssin täällä vanhassa navetassa 9.5.
Tila ns. Vaiheessa hetki sitten. Nyt täällä on pöydät ja tuolit, viherkasveja tulossa ja vaikka mitä muuta ihanaa
Kokkina häärään minä itse 15 vuoden ravintola-alan ja kolmen kasvisravintolan pyörittämisen kokemuksellani. Tarjoilijana toimii puolisoni joka on työskennellyt useissa turkulaisissa ravintoloissa ja kahviloissa.
Kuva: Wolt
Saapumiset on porrastettu niin että kello 11, 12, 13 ja 14 voi varata pöydän. Ilmojen salliessa on myös mahdollisuus syödä ulkona terassilla 🌞
Brunssi sisältää -croissantia -rosmariinifoccacciaa -briejuustoa ja hilloa -voipapuhummusta ja nokkosta -munakokkelia luomumunista, Vaahteramäen ruohosipulia ja confattua kirsikkatomaattia -paahdettua mausteista uuttaperunaa -kurkku-feta-pähkinä-minttusalaattia -luomujugurttia, kotitekoista granolaa ja tuoreita marjoja -Kartanontorttua Vaahteramäen raparperista, vanilijakreemiä ja marinoituja mansikoita -Turun kahvipaahtimon kahvia/haudutettua teetä
Brunssi kustantaa 27 euroa, viinimarjakuohuvalla (alkoholiton) 30 euroa.
Tule viettämään äitienpäivää ihanaan maalaismiljööseen! Vaahteramäki sijaitsee Paimiossa, 25 km Turun kauppatorista. Saat tarkan osoitteen varauksen vahvistuksen mukana.
Tee varaus osoitteesta
posti@hundsvott.com
Kerro meille nimesi ja puhelinnumerosi, seurueenne koko, mihin aikaan haluatte tulla brunssille ja mahdolliset erikoisruokavaliot. Huom! Paikkoja on rajoitetusti ja turvavälit saadaan hienosti toteutettua tilavassa navetassamme.
Kokeilen kirjoittaa tämän postauksen kännykällä, kuvatkin ovat ihan kännykkäkuvia. Ajattelin kertoa vähän meidän pääsiäisestä.
Perjantaista lauantaihin meillä oli kylässä ystävä ja hänen kanadalainen puolisonsa joka saapui Suomeen pari kuukautta sitten. Teimme ruokaa ja hengailimme, ei mitään sen ihmeempää. Olin myös tehnyt pashaa, ja sehän oli ihan super hyvää! Tosi vähän tuli otettua kuvia mistään, ei myöskään pashasta.
Lauantaina teimme yhdessä kimchiä, sillä vieraamme on asunut Etelä-Koreassa ja on myös myynyt omaa kimchiään Kanadassa. Saimme hänen reseptinsä, joka oli kyllä tosi hyvä.
Olin vuokrannut meille puulämmitteisen paljun pihaan pariksi päiväksi. Olen vähän haaveillut vastaavasta pihallemme, joten oli kiva päästä testaamaan paljun toimintaa käytännössä.
Arveluni paljusta osoittautuivat oikeaksi, ja sitä oli vaikea saada juuri oikean lämpöiseksi. Olin lämmittänyt paljua perjantaina koko päivän, ja kun sitten illalla myöhään menimme sinne, se olikin ihan viileää pohjalta. No, meille tulikin sitten vaan suihkut illan istumisen lomaan.
Ajatus siitä varmistui, että jos palju tai poreallas joskus hankitaan, tulee se olemaan jatkuvalämmitteinen jolloin se on aina valmiina kylpijöitä varten.
Lauantaina pääsimme nauttimaan puolisoni kanssa paljusta ja taisimme istuakin siinä pari tuntia. Paistoimme myös vegemakkaraa kamiinassa foliokääreessä.
Sunnuntaina oli ihan mahtava sää ja heti herättyäni totesin että nyt mennään laittamaan pääsiäiskokko ja syödään aamiainen ulkona.
Taannoisesta puusouvista ja omenapuiden leikkuusta meillä oli paljon poltettavia oksia, mutta koska oksat olivat vielä aika tuoreita, sai niitä ihan tosissaan sytytellä pitkin päivää. Ystävämme tulivat vielä myös käymään ja hengailimme kokolla turvavälit huomioon ottaen.
Tykkään tehdä nuotiolla ruokaa ja hyödyntää elävää tulta ruoanlaitossa aina kun mahdollista. Kypsensin nytkin foliokääreessä halloumia, uunijuureksia ja vegemakkaraa ja söimme ulkona kokon äärellä.
Olipa hauska sunnuntai ja oli ihana nauttia kevään ekoista ulkoruokailuista ja -kahveista omalla pihalla. Taikurikin osallistui omalla tavallaan 😀
Nyt tuli kehitettyä niin mahtava resepti, että päätin pistää tämän jakoon kaikkien iloksi. Resepti on gluteeniton, mutta voit toki käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja leivonnassa. Family focaccia on pizzan, focaccian ja isoäitini ihanan sisaruspullan risteymä.
Sisaruspulla on taivaallista pullaa, joka on leivottu vieri viereen pyöreään uunivuokaan bostonpulla tyyliin. Yksittäiset pullat kieritellään voissa ja sokerissa ja ladotaan pannuun, mikäs sen parempaa :D. Voin ehkä jakaa joskus tuonkin reseptin josta sain tämän idean, mutta nyt family focacciaan.
Idea tässä focacciassa on herkullinen, kuohkea (gluteeniton) taikina, runsas oliiviöljyn käyttö ja maukkaan täytteet. Focacciapallot tulevat vieretysten pannuun, ja voit irroittaa ja syödä pallot käsin.
Empiirisen tutkimukseni mukaan ne myös maistuvat parhailta tällöin. Tein tätä tällä viikolla joku ilta ja olimme puolisoni kanssa ihan rikki kun se loppui. Tämä käy siis ihan ruoasta esimerkiksi pizzan sijaan. Meillä tästä söi kaksi aikuista ja nälkä lähti.
GLUTEENITON FAMILY FOCACCIA RESEPTI
Taikina
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
20 g tuorehiivaa
4 dl gluteenitonta jauhoseosta jossa on mukana psylliumia, itse käytin Nutri freen mix per panea. (Huom! Jos käytät tavallisia vehnäjauhoja niin lisää 1-1,5 dl enemmän)
2 rkl laadukasta oliiviöljyä
1/2 dl (kourallinen) tuoreita yrttejä esim. salviaa
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja vatkaa niin että hiiva saa ilmaa ja liukenee kunnolla veteen. Lisää 2dl jauhoja vatkaten. Sekoita joukkoon suola. Lisää loput jauhot, salvia ja oliiviöljy ja alusta taikinaa. Taikina saa jäädä löysäksi (jos käytät tavallisia vehnäjauhoja niin niitä tulee n.1 dl enemmän kuin gluteenittomia jauhoja). Anna taikinan kohota puolesta tunnista tuntiin ennen leipomista.
Tomaattikastike:
Freesaa valkosipulia ja mausteita runsaassa oliiviöljyssä 1-2 minuuttia. Lisää sokeri ja balsamico, jatka freesaamista vielä hetki. Lisää tomaattimurska ja suola ja jätä poreilemaan n. 1/2 -1 tunniksi (kun taikina kohoaa) Muista maistaa, kastikkeen tulee olla makeahko, hiukan suolainen ja hapokas ja mausteet saavat tietysti maistua.
Kokoaminen:
Levitä oliiviöljyä valurautapannulle (halkaisija 22-26 cm) tai muulle vastaavalle uuninkestävälle astialle. Kastele käden kylmällä vedellä ja nostele taikinasta 8 palloa pannulle ja anna kohota liinalla peitettynä vielä puoli tuntia. Tee sitten niihin keskelle reikä. Kylmä vesi käsissä helpottaa taikinan käsittelyä etenkin silloin, kun on kyseessä öljyinen taikina.
Pallot pannulle nosteltuina, niitä ei tarvitse erikseen muokata
Laita reikään tomaattikastiketta reilusti. Ihan kaikkea tomaattikastiketta ei tarvitse käyttää, voit hyödyntää loput seuraavana päivänä vaikka pastan kastikkeena. Jaa mozzarella di buffala pallo 8 osaan ja laita jokaiseen reikään pala mozzarellaa. Raasta/pilko pieneksi lopuksi päälle valkosipulia, lisää yrttejä (oman maun mukaan) ja oliiviöljyä sekä lopuksi raasta parmesania pintaan. Jos olet suolahirmu kuten minä, on pieni sormisuolakin paikallaan tässä kohtaa.
Kohonneet pallot täytettynä tomaattikastikkeella. Muista lorotella oliiviöljyä päälle ja pallojen väleihin, sekä lisätä valkosipulia ja yrttejä
Paista focacciaa 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nauti hiukan jäähtyneenä. Voit irrottaa pallot käsin tai apuvälinettä käyttäen. Kannustan herkuttelemaan tämän ihan käsin, keskitäyteläisen punaviinilasin kera.
Valmis syötäväksi!
Family focaccia on siitä mahtava resepti, että sitä voi varioida loputtomasti oman maun mukaan. Voit lisätä kasviksia, jättää juustot pois tai vaihtaa ne vaikka vuohenjuustoon tai lisätä esimerkiksi pähkinöitä tai manteleita. Itse ajattelin ainakin testata vegaanista versiota lisäämällä jokaiseen palloon paistettua munakoisoa ja vegaanista parmesania.
Tänä aamuna herätessäni ihastelin makuuhuoneemme katossa roikkuvaa valaisinta, joka on peritty isovanhemmilleni kuuluneelta mökiltä. Siitä tuli mieleeni, että voisin esitellä hieman kodissamme olevia vintagelöytöjä. Aloin myös miettiä kotimme kalustusta, ja tulin siihen tulokseen että varmaankin noin puolet tavaroista on hankittu käytettynä, ja osa on muuten vain kulkenut mukana jo pidempään.
Varsinkin viime vuodet olen ollut innokas ekotorien kiertelijä, ja tietysti vanhassa talossa asuminen vaikuttaa myös asiaan. Vaikka en haluakaan asua museossa, sopii vanhat huonekalut tänne 1881 rakennettuun taloon monesti moderneja paremmin. Kotimme onkin iloinen sekamelska uutta ja vanhaa sekä ostettua ja perittyä.
Tykkään käydä erityisesti kirpputoreilla ja ekotoreilla, koska niissä hinnat on usein maltillisempia kuin varsinaisissa vintage- tai antiikkiliikkeissä. Joskus tuntuu jopa, ettei kalusteen/esineen arvoa ole ihan ymmärretty hinnoittelussa ja silloin olo on kuin erityisen onnekkaalla roistolla.
yläkerran aulassa on ystävältä ostettu vanha sohva, hän oli aikoinaan ostanut sen joltain vanhalta rouvalta
Pyrin kuluttamaan vastuullisesti ja käytettynä ostaminen on aina vastuullisempaa kuin uutena ostaminen, vaikka tuote olisi tuotettu millaisissa oloissa tahansa. Ekotoreilta löytyvät huonekalut ovat jo olemassa, ja sen sijaan että niistä tulisi roskaa, on kuluttajalla mahdollisuus jatkaa niiden elämää, sen sijaan että uutta ostamalla tuottaisi taas lisää tavaraa tähän maailmaan.
Tietysti uusissa tuotteissa on sitten työllistävä vaikutus ym. mutta jos nyt katsotaan asiaa pelkästään ympäristönäkökulmasta, niin olen sitä mieltä että käytetyn vaatteen/tavaran hankkiminen on aina parempi vaihtoehto (en siis todellakaan sano etten ostaisi mitään uutena, valotan vain miksi minusta käytettynä ostaminen on hyvä juttu). Toki rahaa myös säästyy huomattavia summia kun hankkii edes osan tavaroista käytettynä.
vanha klaffilipasto taitaa olla Turun ekotorilta löydetty, tällä hetkellä se toimii pelien ja ompelutarvikkeiden säilyttäjänä
Ekologisen näkökulman lisäksi vanhoissa tavaroissa on sitä jotain :). Joskus niiden historian tietää ja toisinaan taas ei, joten on hauska kuvitella missä ne on ennen palvelleet ja kenen käytössä olleet. Kerran esimerkiksi kun ostimme vanhan lipaston niin sen yksi laatikoista olikin täynnä vanhoja kirjeitä ja valokuvia. Selvitimme omistajan, ja palautimme ne tietysti heille, sen verran tärkeistä jutuista taisi olla kyse.
apelsin och citron -opetustaulu on synttärilahja puolisolleni ja roikkuu hänen työhuoneensa seinällä
Kokosin tähän postaukseen joitain kotimme vintageaarteita, mutta koska niitä on parinkin postauksen verran, niin päätin ottaa tähän mukaan sellaisia, joita olen ostanut/saanut. Toinen postaus tulee sitten jossain kohtaa talossamme jo valmiiksi olleista aarteista, jotka ostimme talon mukana.
isovanhemmat toivat 60-luvulla taikalampun Marokosta, ja kiinalainen käsinmaalattu valtava viuhka on löytö ekotorilta
Suosittelen kirppistelyä ja kiertelyä ekotoreilla kaikille! Sisustukseen saa mukavasti kerroksellisuutta kun kaikki ei ole uutena hankittua, ja tämä toimii tietysti myös muissa kuin vanhoissa taloissa.
Viime viikonloppuna Vaahteramäellä pidettiin puusouvia, eli puutalkoita. Tontillamme on joitain huonokuntoisia puita, lähinnä muutama lähes pystyynkuollut koivu piti saada matalaksi ja yksi omenapuu oli täysin kuollut paikalleen.
Isäni oli lupautunut tulemaan uuden moottorisahansa kanssa auttamaan (tai siis ilman häntä ja sahaa ei olisi ollut mitään puutalkoita) ja mukana oli myös äitini ja toinen veljeni.
Saimme kaadettua omenapuun lisäksi pari käppänää koivua joissa oli sisällä lahoa, mutta moottorisaha toimii akulla ja vaikka akkuja oli kaksi niin virta loppui kesken. Jatkamme hommaa siis vielä ensi viikolla.
Itse arboristi työssään
Isäni tosiaan käytteli moottorisahaa, veljeni kasasi kokoon ostamani sahapukin ja auttoi puiden kannossa, minä ja äitini rahtasimme pilkottua puita varastoon ja teimme pienemmistä risuista sytykkeitä. Puolisoni oli tuolloin töissä, mutta hän kävi vielä töidensä loputtua askartelemassa risuista lisää sytykkeitä. Otimme veljeni kanssa myös hieman pukkitappelutreeniä kaatuneen rungon päällä. Voittajasta ei ihan tullut selvyyttä.
Minulta on jonkin verran toivottu esittelyä Vaahteramäen asukkaista, joten tässä tulee!
Minä olen Marjaana, kutsumanimeltäni Marju. Olen ravintola-alan yrittäjä ja koulutukseltani keittiömestari (Haaga-Helia AMK 2012). Olen pyörittänyt Turun Kauppahallin parasta ja ainutta kasvisravintolaa, Roots Kitcheniä elokuusta 2014 saakka. Vuonna 2016 avasin yhtiökumppanini kanssa Turkuun toisen kasvisravintolan, 60-luvun kivijalkaan Hämeenkadulle. Tuon paikan nimi on Kuori.
Vapaa-ajallani teen musiikkia täällä talomme yläkerrassa, sitä voi käydä kuuntelemassa täältä. Olen innokas puutarhuri, ja näin kevättalvella alkaa sormet syyhytä ja iltaisin luen siemenluetteloita romaanien sijaan. Lisäksi tykkään tietysti kokata myös vapaa-ajalla. Korona on vähän muuttanut vapaa-ajan viettoa tietysti ja nyt on tullut enemmän oltua kotona kuin vaikka ystävien kanssa ulkona, ja kunnon irrottelua kyllä jo kaipaa!
Tykkään kovasti myös liikkua ja harrastan monipuolisesti erilaisia lajeja keleistä riippuen, mutta kuitenkin kaikkea kohtalaisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina säännöllisintä treeniä on ollut hiihto ja reipas kävely. Bloggaamisesta on myös tullut harrastukseni. Tykkään kirjoittaa, ja se on minulle helppoa, ja pidän myös valokuvaamisesta, joten tässä yhdistyy nuo kaksi asiaa mukavasti. Koska tällainen vanhassa talossa asuminen jo itsessään voidaan luokitella harrastukseksi, on kiva päästä sitäkin vähän dokumentoimaan tässä blogissa.
raparperisaaliin kanssa
Minun lisäkseni talossa asuu puolisoni Charlotta. Hän on turvallisuuteen ja kriisinhallintaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Lotta tekee töitä kotoa käsin, joten on ihan mahtavaa että meille molemmille löytyy täältä rauhallinen työhuone. Lotta kirjoittaa myös humanitäärisiä artikkeleita eri julkaisuihin, viime aikoina varsinkin pakolaisuuteen liittyvissä asioissa.
Vapaa-ajallaan Lotta tykkää harrastaa kulttuuria ja askarrella. Kun tavattiin, niin hän alkoi heti tehdä minulle valtavaa makrametyötä seinälle, ja nyt tuo työ roikkuu aitan sängynpäädyssä. Tällä hetkellä hän on innostunut neulapistotöistä. Rakastamme molemmat eläimiä ja pihahommia, joten sain Lotasta nopeasti apua talon töihin. Taisi olla kolmansilla treffeillä kun kalkitsimme yhdessä nurmikkoa kevätauringon paisteessa vuosi sitten.
Lotta mummojen kanssa kesäiltana
Ja sitten niihin talon todellisiin omistajiin: Taikuri ja Mörkö. Talon entisillä asukkailla oli useampi kissa, ja toukokuussa 2019 heillä oli kaksi eri pentuetta. Olin muuttamassa taloon heinäkuussa, ja tulimme silloisen puolisoni kanssa katsomaan kissapentueita. Päätimme ottaa toisesta pentueesta suloisen tyttökissan, jonka asukkaat olivat jo nimenneet Möröksi. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa kiekossa, ja Mörkö kyllä myös näytti Möröltä, joten päätimme pitää tuon nimen.
Mörkö ihan pienenä ja Taikuri oikeanpuoleisessa kuvassa toinen pentu vasemmaltaMörkö ja Taikuri muutaman kuukauden ikäisinäKissat perunanistutuksessa mukana
Toinen pentue oli vielä ihan silmät kiinni emon kyljessä, emmekä päässet heihin tutustumaan sen enempää. Toivoimme tyttökissaa tästä toisesta pentueesta Mörön kaveriksi. Kissat menivät entisten asukkaiden mukana uuteen osoitteeseen hetkeksi kasvamaan, ja elokuussa luovutusikäisinä meille tuotiin kaksi talossa syntynyttä kissanpentua.
Mörön lisäksi kuljetuslaatikosta asteli pieni valkoinen otus, jolla oli pikimusta häntä, kuin taikasauva. Hänen nimekseen tuli Taikuri. Useamman kuukauden päästä ystäväni vieraili luonani ja kysyi mitä tuolla kissalla on jalkojen välissä. Taikuri olikin taikonut itsensä pojaksi. Meille tulikin sitten kiire leikata kissat paikallisella eläinlääkärillä.
Taikuri auttamassa omenankeruussaKissat eka kertaa ulkoilemassa
Olemme kyllä ihan superonnellisia, ettei toivettamme kuunneltu ja meille tulikin toisen tyttökissan sijasta juuri Taikuri. Kissat ovat aivan ihania, ja parasta on se miten niillä on seuraa toisistaan. Varsinkin pentuina ne leikkivät ihan koko ajan keskenään ja tietysti halailivat ja pesivät toisiaan. Nyt he ovat itsenäistyneet, mutta leikkivät kyllä edelleen paljon yhdessä.
Kissat ovat paljon ulkona, kesällä ne käyvät lähinnä nukkumassa kotona, ja näin talvellakin ne viihtyvät useamman tunnin päivässä ulkona. Aamuisin heillä on usein kiire ulos ja maukuminen loppuu sitten siihen kun ulko-ovi avautuu. Se on ihanaa kun ne saavat purkaa energiaansa ulkona valtakunnassaan, ja ovat sitten muuten yleisesti aika rauhallisia sisällä satunnaisia iltavillejä lukuunottamatta.
Mörkö nauttii syksystästudiokissa Taikuri
Taikuri on hellyydenkipeä halailija, mutta reipas ja hyvä hiirikissa kuitenkin, ja Mörkö taas on itsenäisempi, mutta viihtyy silti seurassa ja lähellä, muttei juurikaan sylissä. Olemme ajatelleet että jos he olisivat Pekka Töpöhäntä kirjojen hahmoja niin Taikuri voisi olla vähän sellainen pullea maalaisherra (en sano tollo) ja Mörkö fiini kaupunkilaisrouva.
Kissojen lisäksi meillä on lampaita. Edellisillä omistajilla oli ollut useampia ahvenanmaanlampaita, mutta niistä oli enää kaksi jäljellä muuttaessamme taloon. He eivät muistaneet lampaiden nimiä (?!), joten annoimme lampaille uudet nimet Orvokki ja Sanelma (koska he ovat kuuleman mukaan jo iäkkäämpiä mummoja).
Lampaat olivat muuttaessamme keskellä kesää täydessä villassa, ja sorkat olivat niin pitkät että Sanelma ihan ontui sen vuoksi. Järkkäsimme heti paikalle lampurin, jonka meille vinkkasi maanmainio naapurimme. Nyt lampaat on keritty ja sorkat lyhennetty kaksi kertaa vuodessa kuten kuuluu, ja muutenkin tietysti koitamme pitää heistä oikein hyvää huolta.
Lampaita pitäisi aina olla vähintään viisi, koska ne ovat laumaeläimiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi ilman lauman tuomaa suojaa. Viime syksynä otin sitten härkää (tai lammasta) sarvista, ja otin yhteyttä Tuulispäähän. Kyselin jos heillä olisi tiedossa kotia tarvitsevia lampaita.
He olivat saaneet joitain viikkoja sitten yhteydenoton paikasta jossa oltiin lopettamassa lammastilaa ja lampaat olivat menossa teuraaksi kun uusia koteja ei tahtonut löytyä. Tuulispäällä oli tilaa vain yhdelle uudelle lampaalle. Me otimme noita lampaita neljä tänne asumaan, ja jokunen meni sitten lammastilan naapuriin, eli kaikki lampaat saivat lopulta kodin!
Coco, Lotto, Leila ja Banaani ovat Kainuun harmas -rotua ja Orvokki ja Sanelma Ahvenanmaan lampaita
Nyt meillä on yhteensä kuusi lammasta, joista Orvokki ja Sanelma ovat jo iäkkäämpiä ahvenanmaanlampaita ja uudet asukit Coco, Leila, Lotto ja Banaani Kainuun harmaksia. Coco oli vasta puolivuotias tänne tullessaan, muut noin 1,5-2 vuotiaita. Kaikki lampaat ovat siis suomalaista alkuperäisrotua, ja voisi sanoa että resquelampaita. Minun haaveeni on, että jatkossakin tänne Vaahteramäelle saisi tulla asumaan kodittomia tai muuten kaltoinkohdeltuja eläimiä.
(sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä)
Aika monelle on varmaan kotona kiireessä syödyt lounaat tulleet tutuiksi. Varsinkin nyt korona-aikana monessa perheessä lounas ja varsinkin lounaskattaus on usein äkkiä kokoon raapaistu, ja niin tässäkin huushollissa. Se on tottakai ihan ok, mutta välillä on mukava vähän hemmotella itseään ja toisia.
Sain tänään idean tehdä vähän paremman kattauksen meidän lounaalle. Siihen ei kauaa mennyt, mutta oli aika ihana nauttia kauniista kattauksesta näin arjen keskellä. Aurinkokin vielä paistoi, ja voitte varmaan arvata että arkinen parin päivän takainen sosekeittokin maistui paljon paremmalta kun kattaukseen oli vähän panostettu.
lautaset on Brosten, niitä löytyy ainakin *Makujakaupasta
Nuo ihanat tummat pellavaservetit on ostettu Hemtexiltä muutama vuosi sitten. Nytkin heillä näyttää olevan mallistossaan useita kauniita värejä ja kuoseja. Nytkin näytti olevan pääsiäisenkeltaiset ja siniset kangasservetit tarjouksessa. Niitä voit käydä tarkastelemassa *täältä. Ne on minusta tosi kauniit ja tuovat kivasti kontrastia kattaukseen. Ja tietysti tumma harmaa ja vihreä oregano sopivat töydellisesti yhteen!
Rouheat lautaset ja kulhot on Broste Copenhagen Nordic Sand mallistoa. Niitä voi tilata esimerkiksi *Makujakaupasta. Ne on kestäneet meillä hyvin käytössä jo useamman vuoden.
Nuo söpöt kristallilasit onkin viimeisin hankinta, ne on ostettu kirpparilta ja on ihan meidän lempparit varsinkin teenjuontiin. Keitetään iltaisin iso kannu teetä ja hörpitään sitä pikkuhiljaa noista, on kiva kun teen väri tulee esiin ja pienistä laseista tulee mukavasti mieleen matkat Marokossa.
Suosittelen yllättämään perheen/puolison paremman arkilounaan merkeissä! Sen voi saada aikaan ihan vaan jo kattauksella, vaikka ruokana olisi jotain niinkin arkista kuin sosekeittoa.
Kevät on saapunut tänne Varsinais-Suomeen kohisten. Valon määrä on jo ihan mieletön, ja se vaikuttaa mielialaan kohentavasti, paitsi silloin kun alkaa katsoa likaisia ikkunoita ja lattioilla pyöriviä pölypalloja. Taikuri-kissamme on myös huomannut kevääntulon. Karvaa lähtee niin paljon, että keskiverto lintuperhe saisi siitä rakennettua pesän lisäksi myös kesämökin.
salin sohva kevätasussaan
Pieniä kevätpuuhiakin on jo tehty. Vaihdoimme eilen tyynynpäälliset keväisempiin, ja pari uuttakin päällistä piti hankkia. Olen joskus hankkinut kauniita vaaleita tyynynpäällisiä sohvallemme, mutta koska sohva on itsessään vaaleanharmaa niin ne ei tule sieltä yhtään esiin. Nyt olen mennyt keväällä vaaleahkoilla kuitenkin värikkäillä tesktiileillä ja talvella syvemmillä sävyillä.
Kävimme Kukkatalossa hankkimassa uutta multaa ja ruukkusoraa viherkasveille kevään uudelleenruukutuksia varten. Siinä samassa mukaan tarttui muutama uusikin kasvi. Viime vuosina pelargoniat ovat viehättäneet todella paljon, ja eihän siitä pääse mihinkään että ne sopivat kuin nenä päähän tällaiseen vanhaan taloon. Ne luovat juuri sopivasti mummotunnelmaa, ja kun vielä ruukkuna toimii isovanhemmilta peritty kaunis kastanjaruukku, on tunnelma valmis!
pelargonia ja isovanhemmilta peritty ruukku pianon päällä
Uusittuun kylpyhuoneeseen hankimme ikkunan päälle uudet kultaköynnökset. Entiset oli jo vähän liiankin pitkiä tuohon paikkaan, ja päätimme ruukuttaa ne uudelleen yhdeksi isoksi kasviksi kirjastoon. Nuo uudet ovat vielä aika pikkuisia, mutta kasvavat nopeasti nyt kun valon määrä lisääntyy.
kylpyhuoneen uudet kultaköynnökset
Muutamat siemenetkin on jo laitettu kasvamaan ja saamme ihailla chilien ja thaibasilikan taimien kasvua keittiön ikkunalaudalla. Pian alamme suunnitella kesän viljelyksiä todenteolla.
Oregano tarttui mukaan keittiön ikkunalle
Nyt aurinko pakottaa nousemaan ylös ja lähtemään kunnon kävelylenkille ulos! Voisi ottaa vaikka kahvit mukaan termariin, ja ehkä palat eilistä bananabreadia myös :). Muistakaahan muutkin nauttia keväästä ja auringosta täysin rinnoin!
Projekti kylpyhuoneremontti alkoi jo vuosi sitten, kun tilasin kauniit seinäkaakelit Värisilmältä hyvän alennuksen vuoksi netistä. Varsinaisiin hommiin päästiin vasta lokakuussa 2020, ja silloin saimme suihkutella muutaman viikon ajan milloin missäkin, muunmuassa Turun kauppahallin kellarin suihkut tulivat aika tutuiksi. Paikallinen remonttifirma Peimarin rakennuspalvelu hoiti vanhojen laattojen purun, tasoitukset, uuden lattialämmityksen asennuksen, ilmastointiputken (se puuttui aiemmin kokonaan) ja laatoitukset ja me maalasimme paneeliseinät ja tuunasimme kalusteet ja oven. Tilaan tuli myös uusi vessanpönttö koska aiempi oli jo rikki.
maalasimme kaikki paneeli- ja puupinnat Into-maalin sävyllä tuuli
Koska valitsemamme lattialaatat ovat sävyltään viileää valkoista ja harmaata, vanhat kermaantaittavat paneeliseinät näyttivät aivan järkyttäviltä. Päädyimme siis maalaamaan koko kylppärin puupinnat, jota on kylpyhuoneen pinnoista yli puolet. Maaliksi valikoitui Uulan Into kalustemaali sävyssä Tuuli. Sävy on oikeastaan viileä vaalean harmaa mutta näyttää kylppärissä kyllä aika valkoiselle. Tila raikastui ihan mielettömästi kun maalasimme sen aiempaa viileämmällä sävyllä, ja lisäksi nykyinen sävy sopii myös kaakeleiden kanssa hyvin yhteen. Koska en halua taloomme muita kuin hengittäviä maaleja, olin jo etukäteen valinnut Into-maalin kylpyhuoneen maaliksi. RTV:n myyjä kuitenkin ehdotti että valitsisin kalustemaalin, koska se on kestävämpää kuin perus seinämaali, ja siksi maalasimme puolihimmeällä kalustemaalilla koko kylppärin.
Suihkuiksi valikoitui lopulta Hans Grohen sadesuihkut. Nyt en enää muista mallia, koska ostin jo kertaalleen yhdet suihkut jotka ei mahtuneetkaan tuohon tilaan. Edellisten suihkujen sekoittajat oli asennettu niin korkealle että suihkut piti vaihtaa ja olla tarkkana putken korkeuden kanssa (tai että se on säädettävä) jotta sadesuihku mahtuu tilaan. Lopulta oikeat löytyi Espoon Bauhausista josta puolisoni isä kävi ne nappaamassa mukaan työmatkallaan (kiitos siitä!).
Hans Grohen sadesuihkut, seinän kaakelit Artisan 24456 Rose Mallow 13,2X13,2 (Värisilmä)
Olin ostanut aiemmin kirpputorilta vanhan lipaston, jonka tuunasin jo kesällä allaskaapiksi. Poistin siitä yläosan, puhdistin ja maalasin mustalla kalkkimaalilla. Olisi ollut varmasti hyvä hioa kaappi ennen maalausta, mutta en tehnyt sitä ja ihan hyvä tuli. Minusta siinä saa vähän näkyäkin epätasaisuudet, vanha kun on. Löysin Bauhausista juuri siihen päälle sopivan altaan, joka peittää huonossa kunnossa olleen kannen lähes täysin.
Allaskaappi ennen allaskaappi maalauksen jälkeen
iloinen maalari ja valmis allaskaappi
Maalasimme samalla maalilla vanhan pyyhehyllyn, josta tuli aika ihana. Halusimme mattamustaa kylpyhuoneen yksityiskohtiin, jottei kokonaisuudesta tulisi liian hempeä. Eikä tullutkaan, vaan juuri sopiva! Olemme nyt muutaman kuukauden eläneet uuden kylppärin kanssa ja olleet tosi tyytyväisiä! Ainut minkä ehkä vaihtaisin nyt olisi korkeampi hana altaaseen, mutta nykyinenkin on ihan ok. Joku voi kauhistella että valitsimme modernit hanat ja suihkut vanhaan kylpyhuoneeseen, mutta minulle kylppärissä on myös käytännöllisyys ja hygieenisyys tosi tärkeää enkä halua rämpätä käännettäviä hanan nuppeja, vaan saada hanan helposti päälle ja pois. Monesti on niin että vanhassa vara parempi, mutta kuitenkin esimerkiksi yhtenäinen sekoittaja on minusta aika hyvä keksintö verrattuna siihen että kuuma ja lämmin vesi tulevat eri hanoista.
vanha pyyhehylly mattamustaksi maalattuna
Kylpyhuoneremontti onnistui, ja nautimme nyt kylppäsitämme joka päivä. Suurimmat ilonaiheet ovat kauneuden lisäksi kunnollinen toimiva lattialämmitys ja varmaan aika yllättävästi – ovi :D. Entisillä asukkailla ei ollut kylppärissä lainkaan ovea (..?). Me löysimme kylpyhuoneen oven varastosta, hioimme ja maalasimme sen ja nyt se on paikallaan. Enää puuttuu oven kahva, mutta mitä pienistä. Maalasimme oven puolisoni kanssa yhdessä ja Taikuri-kissamme kävi myös jättämässä tassun jälkensä siihen. Kiva kun kaikki osallistuvat!
Hundsvott och Husfru 