Alakerrassa eteisen ja keittiön välissä on aulatila, joka on toiminut lähinnä läpikulkupaikkana. Löysin kierrätyskeskuksesta alkuvuodesta upean sivustavedettävän talonpoikaisantiikkisen puusohvan, jonka hankin tuohon tilaan.
Sohvan takana olevalla seinällä oli aiemmilla asukkailla valtaisa kaappi jonka takaa ei oltu maalattu seinää, joten seinä on ollut tuollainen laikukas niin kauan kun ollaan asuttu täällä. Olen miettinyt tapetoisinko vai maalaisinko tuon tilan, mutta koska mitään päätöstä ei ole vielä syntynyt päätin maalata tuohon sohvan taakse kehyksen parille taululle.
Minulla löytyi muutamia kalkkimaalinjämiä joista sekoitin maalin. Ratkaisu on varmaankin väliaikainen, mutta aika paljon parempi kuin tuo sekavan värinen seinä. Olin myös vähän kyllästynyt karttaan joka oli seinällä pitkään ja halusin tilalle jotain muuta. Tuo valtava kartta vaan oli ainut mikä peitti kokonaan seinän värierot.
Sain suht suorat viivat aikaiseksi ihan maalarinteippiä apuna käyttäen. Vatupassilla ne olisi varmaan saanut suoraksi mutta käytin mittanauhaa jolla mittasin rajat katonrajasta ja seinistä, koska eihän täällä varmaan mikään linja muutenkaan ole ihan suorassa.
Puusohva löytyi Turun Ekotorilta Vanhan koulun huutokaupasta hankkimani kartta on ihana mutta halusin tilaan välillä jotain muuta Seinä kahteen kertaan maalattuna, maali riitti juuri tuolle alalle. Maalarinteippiä apuna käyttäen sain reunat maalattua siististi.
Seinäpinnasta tuli mukavan eloisa kun maalasi kalkkimaalilla. Tauluista seinälle päätyi minun maalaamani Pomme de Terre -taulu ja Barcelonan Picassomuseosta tuotu Jacqueline.
Omaa tuotantoa ja Picassoa iloisesti sekaisin 🙂
Pehmusteeksi puusohvaan löytyi vanhan petarin päällinen, jonka olin hillonnut kaappiin ajatuksella että ”jos vaikka tulisi joskus jotain käyttöä”. No yleensähän näissä käy niin että vuosien päästä havahtuu mitä erikoisempien tavaroiden olemassaoloon ja ihmettelee miksi tämäkin on säästetty. Kiva kuitenkin kun joskus hilloaminen tuottaa tulosta ja saa otettua tavaroita kaapin perukoilta hyötykäyttöön.
Sohvan myötä tuossa välitilassa on tullut oleskeltua nyt enemmän ja meidän lisäksi kissat tykkää ottaa siinä päiväunia 😊
Nyt hyvää viikonloppua lukijoille! Toivotaan että aurinkokelit jatkuu ja lumet sulaa pikavauhtia!
Kaksi ja puoli vuotta sitten kun muutettiin tähän taloon, huonejärjestys muotoutui aika nopeasti. Makuuhuoneeksi valikoitui yläkerran isoin huone, heti portaiden yläpäässä oleva huone.
Yläkerrassa on kolme makuuhuoneeksi sopivaa huonetta, joista keskimmäinen on ollut vierashuoneena alusta saakka. Kutsumme tuota keskihuonetta Kustaviksi sinne hankittujen kustavilaiskalusteiden vuoksi.
Viimeinen huone oli alkuun myös vierashuoneena, mutta aika pian siitä tuli minun työhuone/studioni.
Olin pitkään miettinyt jos makkarin ja työhuoneen paikkaa vaihtaisi päittäin muutamastakin syystä:
1. ihan vaan vaihtelun vuoksi
2. Nukkumiseen ei tarvi tilaa kunhan sänky mahtuu, kun taas työhuoneessa on myös minun työpöytä, soittimia ja studiolaitteita eli tilaa vaativia elementtejä
3. Viimeinen huone on se kaikkein rauhallisin kun on talon päädyssä eikä portaiden vieressä ja makuuhuoneeseen kaipaan rauhaa
Muutaman yön jälkeen voin sanoa että vaihto kannatti! Ollaan nukuttu täällä hyvin ja tulipa siivottua kunnolla samalla kun siirteli sänkyjä ja muita isompia kalusteita.
Nyt hyvää viikonloppua, meinataan kerätä viimein joulukoristeet pois ensi vuotta odottamaan 😊.
Meillä on ollut vintillä pitkä kokopuinen penkki siitä saakka kun muutettiin. Se on edellisten omistajien peruja ja koska se on niinkin pitkä kuin 3,40 cm luulen että se on tehty paikalleen yläkerran aulaan.
Keittiömme on kokopuinen paimiolaisen puusepän mittatilaustyönä tekemä keittiö. Veikkaukseni on että tuo yläkerran penkki on tehty keittiön ylijäämäpuutavarasta. Mutta mene ja tiedä.
Nostimme penkin ehkä pari kuukautta sitten ullakolta paikalleen ja kun emme heti saaneet sopivia patjoja siihen, meille kävi kuten niin usein käy (ainakin minulle) ja siihen alkoi kertyä kaikenlaista toisiinsa liittymätöntä tavaraa.
Rytökärpänpesälle kyytiä!
Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja kävin ostamassa penkkiin Jyskistä vaahtomuovipatjan. Meillä oli siinä jo tuo musta varapatja, ja siitä sai kätevästi yhden kolmesta blokista otettua pois, jolloin patjoista tuli yhteensä suunnilleen penkin pituiset.
Jyskissä oli hyvät alennukset ja koska tarvittiin jotain millä saada nuo rumat patjat peittoon niin ostin kaksi vaalean lilaa puuvillaista pöytäliinaa siihen päälle. Kangashan on pöytäliinoissa usein aika jämäkkää ja niin tässäkin, eli juuri sopivaa peittämään rumat patjat. En olisi osannut sanoa ettei kyseessä ole päivä-/torkkupeitto jos sitä ei olisi erikseen tuossa nimessä lukenut.
Penkki on ymmärtääkseni paikalleen rakennettu Patjat ja peitteet hain Jyskistä
Kannattaa muutenkin kierrättää tekstiilejä! Äitini ihastui juuri joku aika sitten vanhaan verhooni jota olin laittamassa myyntiin, ja nyt se palvelee meidän mökillä ulkona pöytäliinana. Hyvin toimii siinäkin tarkoituksessa.
Mietin noiden ostamieni pöytäliinojenkin kanssa että ne sopivat sitten myös vaikka sängyn päälle (tai sen pöydän!) jos joskus kyllästyy niihin tuossa penkin päällä.
Tässä voi ihan nukkua vaikka kaksi lasta
Vaihtelin vähän muutenkin tauluja ja laitoin viimein meidän tuplaikkunat tuosta penkin vierestä pois makoilemasta. Kiva fiilis kun saa vähän jotain eteenpäin 🙂 Nyt odottelen puolisoani kaupasta kotiin, kuulemma ramenia luvassa tänään, jes! Kivaa viikonloppua lukijoille!
Aloitimme aitan sisustamisen viime kesänä, kun ostin aittaan kierrätyskeskuksesta mäntyisen sängyn. Olin aiemmin hankkinut savimaalia, jonka piti olla kuusen väristä, mutta olikin väriltään enemmän turkoosiin vivahtavaa. Ajatukseni oli ollut maalata keittiön vaaleat kaapit tuolla maalilla mutta koska sävy ei ollut yhtään mitä olin ajatellut, maali jäi käyttämättä. Sain sen kuitenkin hyödynnettyä sitten tuon sängyn maalaamiseen.
Sängyn päädyssä on Lotan tekemä upea makrameetyö ja katossa ystäviltä saadut valot. Torkkupeitto on Marokosta. Sängyn patjat on Ikeasta, ja lukuvalot myös.
Täällä on hyvä nukkua ❤️Makuuhuone on yläkerrassa
Aitassa oli valmiiksi alakerrassa pieni pöytätaso, matala jääkaappi sen alla ja lisäksi vanha pöydäksi sopiva ikäänkuin valtava kirnu. Yhtä seinää komisti pitkä penkki, joka on ollut olemassa varmaan niin kauan kuin aittakin, eli noin 130 vuotta.
Ovesta voi tarkistaa aitan rakennusvuodenAlakertaa
Viime kesänä nukuimme aitassa itse joitain öitä, mutta tänä kesänä sisustimme sen loppuun. Lähinnä olemme käyttäneet talostamme löytyviä tavaroita ja kirppareilta löytämämme esineitä. Osa matoista on saatu ilmaiseksi läheiseltä tilalta.
Toimme aittaan kirjoja ja lehtiä vieraiden iloksi
Hankimme pieneen keittonurkkaukseen induktiolevyn ja toimme meidän vanhan vedenkeittimen (itse ostimme uuden) aittaan. Keittiössä on myös pressopannu sekä kattilat ja pannut pienimuotoiseen ruoanlaittoon.
Astiatkin ovat kirppareilta ja saatuja
Aitan terassikalusteetkin on kierrätystä. Sain vanhemmiltani ilmaiseksi terassituoleja heidän uusiessa omiaan, pöytä on taittopöytä jota olen käyttänyt yritysteni ollessa festareilla myymässä ruokaa. Kaunis korituoli päätyyn löytyi ravintolani (Kuori) takapihan roskispaikalta. Grillikin on oikeasti Kuoren grilli, jota ei tällä hetkellä ravintolan toiminnassa kaivata.
Ulkohuussi, tai kuten puolisoni vanhemmat kekseliäästi totesivat ”avokakka” on harvoja uutena hankittuja asioita. Vessa on ihan taivasalla, ja seinään kiinnitimme käsienpesupisteen. Näin ei tarvi yöllä hipsiä talolle asti kun pissahätä iskee.
Avokakka on kuivikekäymälä
Ollaan tosi tyytyväisiä siihen millainen aitasta tuli! Myös airbnb-vieraamme ovat olleet mielissään ja nukkuneet aitassa loistavasti, kuten mekin!
Olen nyt asunut kaksi vuotta tässä talossa, ja koko sen ajan on mielessä siintänyt ajatus aitan laittamisesta airbnb:n kautta vuokralle.
Tässä talossa on nyt asuttu kaksi vuotta ❤️
Turun Portsassa asuessamme vuokrasimme airbnb:n kautta puutalo-osakettamme, ja kokemukset tästä olivat ainoastaan hyviä! Oli ihan mahtavaa kun ollessamme itse vaikka reissussa saatoimme vuokrata asuntoamme ja välillä kävi niin hyvin että tienasimme reissurahat muutenkin tyhjänä olevaa kämppäämme vuokraamalla.
Viime kesän loppupuolella saimme tuon pihalla olevan aitan siihen kuntoon että siellä pystyi hyvin nukkumaan, ja muutamia kertoja yövyimme siellä itse. Aitassa on ihan mahtava nukkua, koska hirsien välistä pääsee raitis ulkoilma sisään. Nukumme siellä paremmin kuin omassa sängyssä!
Aitta on rakennettu vuonna 1889
Nyt tänä kesänä kalustettiin aittaa vielä eteenpäin, niin että aamiaisen teko ja pienimuotoinen kokkailukin onnistuu. Aitta on lähes kokonaan kalustettu kierrätyskalustein, ainoastaan sängyn patjat ja liinavaatteet ovat uusia sekä minikeittiön induktiolevy.
Päällimmäsiä syitä aitan vuokraukseen oli oikeastaan kaksi:
1. Rakastamme tätä paikkaamme ja haluamme että muutkin saavat nauttia siitä
2. Lisätulojen mahdollisuus
Toki motivaattorina toimi myös aiemmat hyvät kokemukset airbnb toiminnasta niin majoittajana kuin vieraanakin.
Olen itse aika kokenut kävijä airbnb kohteissa. Niissä saa usein persoonallisemman kosketuksen paikallisiin tapoihin ja asumiseen. Koska olen itse yöpynyt usein näissä vuokrattavissa asunnoissa niin luullakseni tiedän mitä on hyvä ottaa huomioon.
Itselle ainakin tärkein asia on kunnollinen sänky, ja olemmekin satsanneet tähän uusien laadukkaiden patjojen muodossa. Toinen juttu on puhtaus ja siisteys, ja kolmantena että tärkeimmät asiat yöpymistä ja kokkailua varten löytyvät.
Täällä nukkuu sikeästi ❤️
Itselleni monesti päänvaivaa tuottaa arvuuttelu, että onkohan kohteessa vaikka kahvia, kokkailuun tarvittavia perusaineita ja mausteita. Siksi olen itse listannut mahdollisimman tarkkaan tämän tyyppiset asiat vuokrailmoitukseen.
Alkukesästä yövyimme itse joka yö aitassa yksinkertaisesti siitä syystä että nukumme siellä kuin tukit! Nyt kuitenkin aitta on ollut niin suosittu kotimaanmatkailijoiden keskuudessa ettei meillä ole ollut sinne mitään asiaa 😃. Tälläkin viikolla aitta on varattu joka yöksi. Aika kivasti mielestäni.
Loppuun vielä maininta, että tämä EI ole mikään Airbnb:n maksama mainos. Itsellä vaan on niin hyviä kokemuksia, että halusin kertoa tästä ja suosittelen muitakin laittamaan piharakennuksiaan/ tyhjiä huoneitaan/ mökkejään vuokralle. Olen huomannut että esim. Joillekin omien vanhempieni ikäisille airbnb vuokraus on hämmennystä ja ehkä pienimuotoista pelkoakin herättävä asia.
Eniten varmaan pelätään että vieraat rellestävät, hajottavat paikkoja tai varastavat jotain. Oman kokemukseni mukaan vieraat ovat kuitenkin aina käyttäytyneet erittäin diskreetisti. Ehkä kerran on mennyt rikki joku astia ja tästäkin on vieraat heti kommunikoineet ja tarjoutuneet maksamaan korvaavan summan.
Näkymä aitan ikkunasta auringon laskiessa
Airbnb systeemi vaatii vahvan tunnistautumisen, ja lisäksi majoittumista pyytävien vieraiden profiilit ja heidän muilta majoittajilta saamansa arvostelut ovat näkyvissä. Lisäksi jos väärinkäytöksiä ilmenee niin airbnb kyllä hyvin äkkiä puuttuu tilanteeseen ja poistaa systeemistä tällaiset tapaukset. Airbnb:llä on myös vakuutukset niitä harvinaisia tapauksia varten jolloin jotain oikeasti sattuu.
Pidän itse siis tätä majoittamistapaa erittäin luotettavana. Minusta on myös kiva jakaa ylimääräistä tilaa ja tarjota ihmisille elämyksiä maaseudun rauhassa.
Meidän aitan vuokrausilmoitusta pääsee muuten katsomaan tästä. Tälle kesälle on vielä hyvin tilaa tuleville viikoille, sillä moni on varannut majoituksen vasta muutamia päiviä aiottua yöpymistä ennen.
Koska tähän postauksen tuli paljon asiaa, niin teen vielä erillisen postauksen jossa esittelen itse aitan ja sen sisustuksen. Kuulemisiin siis!
Minulta on jonkin verran toivottu esittelyä Vaahteramäen asukkaista, joten tässä tulee!
Minä olen Marjaana, kutsumanimeltäni Marju. Olen ravintola-alan yrittäjä ja koulutukseltani keittiömestari (Haaga-Helia AMK 2012). Olen pyörittänyt Turun Kauppahallin parasta ja ainutta kasvisravintolaa, Roots Kitcheniä elokuusta 2014 saakka. Vuonna 2016 avasin yhtiökumppanini kanssa Turkuun toisen kasvisravintolan, 60-luvun kivijalkaan Hämeenkadulle. Tuon paikan nimi on Kuori.
Vapaa-ajallani teen musiikkia täällä talomme yläkerrassa, sitä voi käydä kuuntelemassa täältä. Olen innokas puutarhuri, ja näin kevättalvella alkaa sormet syyhytä ja iltaisin luen siemenluetteloita romaanien sijaan. Lisäksi tykkään tietysti kokata myös vapaa-ajalla. Korona on vähän muuttanut vapaa-ajan viettoa tietysti ja nyt on tullut enemmän oltua kotona kuin vaikka ystävien kanssa ulkona, ja kunnon irrottelua kyllä jo kaipaa!
Tykkään kovasti myös liikkua ja harrastan monipuolisesti erilaisia lajeja keleistä riippuen, mutta kuitenkin kaikkea kohtalaisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina säännöllisintä treeniä on ollut hiihto ja reipas kävely. Bloggaamisesta on myös tullut harrastukseni. Tykkään kirjoittaa, ja se on minulle helppoa, ja pidän myös valokuvaamisesta, joten tässä yhdistyy nuo kaksi asiaa mukavasti. Koska tällainen vanhassa talossa asuminen jo itsessään voidaan luokitella harrastukseksi, on kiva päästä sitäkin vähän dokumentoimaan tässä blogissa.
raparperisaaliin kanssa
Minun lisäkseni talossa asuu puolisoni Charlotta. Hän on turvallisuuteen ja kriisinhallintaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Lotta tekee töitä kotoa käsin, joten on ihan mahtavaa että meille molemmille löytyy täältä rauhallinen työhuone. Lotta kirjoittaa myös humanitäärisiä artikkeleita eri julkaisuihin, viime aikoina varsinkin pakolaisuuteen liittyvissä asioissa.
Vapaa-ajallaan Lotta tykkää harrastaa kulttuuria ja askarrella. Kun tavattiin, niin hän alkoi heti tehdä minulle valtavaa makrametyötä seinälle, ja nyt tuo työ roikkuu aitan sängynpäädyssä. Tällä hetkellä hän on innostunut neulapistotöistä. Rakastamme molemmat eläimiä ja pihahommia, joten sain Lotasta nopeasti apua talon töihin. Taisi olla kolmansilla treffeillä kun kalkitsimme yhdessä nurmikkoa kevätauringon paisteessa vuosi sitten.
Lotta mummojen kanssa kesäiltana
Ja sitten niihin talon todellisiin omistajiin: Taikuri ja Mörkö. Talon entisillä asukkailla oli useampi kissa, ja toukokuussa 2019 heillä oli kaksi eri pentuetta. Olin muuttamassa taloon heinäkuussa, ja tulimme silloisen puolisoni kanssa katsomaan kissapentueita. Päätimme ottaa toisesta pentueesta suloisen tyttökissan, jonka asukkaat olivat jo nimenneet Möröksi. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa kiekossa, ja Mörkö kyllä myös näytti Möröltä, joten päätimme pitää tuon nimen.
Mörkö ihan pienenä ja Taikuri oikeanpuoleisessa kuvassa toinen pentu vasemmaltaMörkö ja Taikuri muutaman kuukauden ikäisinäKissat perunanistutuksessa mukana
Toinen pentue oli vielä ihan silmät kiinni emon kyljessä, emmekä päässet heihin tutustumaan sen enempää. Toivoimme tyttökissaa tästä toisesta pentueesta Mörön kaveriksi. Kissat menivät entisten asukkaiden mukana uuteen osoitteeseen hetkeksi kasvamaan, ja elokuussa luovutusikäisinä meille tuotiin kaksi talossa syntynyttä kissanpentua.
Mörön lisäksi kuljetuslaatikosta asteli pieni valkoinen otus, jolla oli pikimusta häntä, kuin taikasauva. Hänen nimekseen tuli Taikuri. Useamman kuukauden päästä ystäväni vieraili luonani ja kysyi mitä tuolla kissalla on jalkojen välissä. Taikuri olikin taikonut itsensä pojaksi. Meille tulikin sitten kiire leikata kissat paikallisella eläinlääkärillä.
Taikuri auttamassa omenankeruussaKissat eka kertaa ulkoilemassa
Olemme kyllä ihan superonnellisia, ettei toivettamme kuunneltu ja meille tulikin toisen tyttökissan sijasta juuri Taikuri. Kissat ovat aivan ihania, ja parasta on se miten niillä on seuraa toisistaan. Varsinkin pentuina ne leikkivät ihan koko ajan keskenään ja tietysti halailivat ja pesivät toisiaan. Nyt he ovat itsenäistyneet, mutta leikkivät kyllä edelleen paljon yhdessä.
Kissat ovat paljon ulkona, kesällä ne käyvät lähinnä nukkumassa kotona, ja näin talvellakin ne viihtyvät useamman tunnin päivässä ulkona. Aamuisin heillä on usein kiire ulos ja maukuminen loppuu sitten siihen kun ulko-ovi avautuu. Se on ihanaa kun ne saavat purkaa energiaansa ulkona valtakunnassaan, ja ovat sitten muuten yleisesti aika rauhallisia sisällä satunnaisia iltavillejä lukuunottamatta.
Mörkö nauttii syksystästudiokissa Taikuri
Taikuri on hellyydenkipeä halailija, mutta reipas ja hyvä hiirikissa kuitenkin, ja Mörkö taas on itsenäisempi, mutta viihtyy silti seurassa ja lähellä, muttei juurikaan sylissä. Olemme ajatelleet että jos he olisivat Pekka Töpöhäntä kirjojen hahmoja niin Taikuri voisi olla vähän sellainen pullea maalaisherra (en sano tollo) ja Mörkö fiini kaupunkilaisrouva.
Kissojen lisäksi meillä on lampaita. Edellisillä omistajilla oli ollut useampia ahvenanmaanlampaita, mutta niistä oli enää kaksi jäljellä muuttaessamme taloon. He eivät muistaneet lampaiden nimiä (?!), joten annoimme lampaille uudet nimet Orvokki ja Sanelma (koska he ovat kuuleman mukaan jo iäkkäämpiä mummoja).
Lampaat olivat muuttaessamme keskellä kesää täydessä villassa, ja sorkat olivat niin pitkät että Sanelma ihan ontui sen vuoksi. Järkkäsimme heti paikalle lampurin, jonka meille vinkkasi maanmainio naapurimme. Nyt lampaat on keritty ja sorkat lyhennetty kaksi kertaa vuodessa kuten kuuluu, ja muutenkin tietysti koitamme pitää heistä oikein hyvää huolta.
Lampaita pitäisi aina olla vähintään viisi, koska ne ovat laumaeläimiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi ilman lauman tuomaa suojaa. Viime syksynä otin sitten härkää (tai lammasta) sarvista, ja otin yhteyttä Tuulispäähän. Kyselin jos heillä olisi tiedossa kotia tarvitsevia lampaita.
He olivat saaneet joitain viikkoja sitten yhteydenoton paikasta jossa oltiin lopettamassa lammastilaa ja lampaat olivat menossa teuraaksi kun uusia koteja ei tahtonut löytyä. Tuulispäällä oli tilaa vain yhdelle uudelle lampaalle. Me otimme noita lampaita neljä tänne asumaan, ja jokunen meni sitten lammastilan naapuriin, eli kaikki lampaat saivat lopulta kodin!
Coco, Lotto, Leila ja Banaani ovat Kainuun harmas -rotua ja Orvokki ja Sanelma Ahvenanmaan lampaita
Nyt meillä on yhteensä kuusi lammasta, joista Orvokki ja Sanelma ovat jo iäkkäämpiä ahvenanmaanlampaita ja uudet asukit Coco, Leila, Lotto ja Banaani Kainuun harmaksia. Coco oli vasta puolivuotias tänne tullessaan, muut noin 1,5-2 vuotiaita. Kaikki lampaat ovat siis suomalaista alkuperäisrotua, ja voisi sanoa että resquelampaita. Minun haaveeni on, että jatkossakin tänne Vaahteramäelle saisi tulla asumaan kodittomia tai muuten kaltoinkohdeltuja eläimiä.
Muuttaessani tähän taloon hieman yli vuosi sitten ajattelimme kylpyhuoneen olevan ihan ok kunnossa. Taloon asetuttuani aloin kuitenkin pikkuhiljaa huomata miten kuluneet laattojen saumakohdat olivat, lisäksi itse laatat olivat värjäytyneet rautaisesta vedestä, wc pönttö klonksui ja lavuaariakaan ei tuntunut saavan kunnolla puhtaaksi vaikka miten hinkkasi. Vesi meillä tulee omasta kaivosta. Vesi on rautapitoista, ja on värjännyt vesikalusteita ja laattoja. Viimeinen niitti oli kun huomasin että osa lattialaatoista on irti lattiasta.
Kylpyhuoneen käyttöiäksi määritellään yleensä noin 20-25 vuotta ja esimerkiksi Raksystemsin täällä julkaistun jutun mukaan kaikki ennen vuotta 2000 rakennetut kylpyhuoneet ovat riski käyttäjälleen ja talolle. Meidän kylpyhuoneemme on rakennettu vuonna 2000, joten senkin puolesta nyt oli hyvä aika ryhtyä hommiin.
Oikeastaan koko projekti alkoi jo tammikuussa, kun selailin netistä mahdollisia uusia laattoja kylpyhuoneeseen. Löysin Värisilmältä hyvän tarjouksen näistä korkeakiiltoisista, artesaanityyppisistä seinälaatoista.
seinälaatat heijastavat valoa kauniisti ja ovat keskenään vähän eri tummuusasteisiakoska tykkään pitää kylppärissä viherkasveja, on kiva miten hyvin tuo laatta sopii vihreän kanssa
En ollut tässä kohtaa pahemmin miettinyt mitä kylppärin remontti tulisi maksamaan, ja ajattelin että puhutaan parin-kolmen päivän hommasta. Pyysin tarjousta paikalliselta firmalta ja he valottivat minua vähän kylppäriremontin kustannuksista (työn osuus 3000-5000 euroa) ja kestosta (noin 3 viikkoa). No, koska seinälaatat oli jo tilattu ja nykyinen kylppäri oli todellakin tiensä päässä, päätin että remontti on tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Korona jäädytti tällaiset suunnitelmat omalta osaltani, kun piti keskittyä yritysten pitämiseen elinvoimaisina. Sitten tulikin kesä kaikkine kiireineen, ja palasin tähän asiaan nyt vasta syksyllä.
Löysin nämä ihanat laatat Pukkilasta. Myyjä suositteli niitä minulle heti noiden seinälaattojen kaveriksi, ja vaikka katselin aika pitkään muitakin, päädyin lopulta ostamaan juuri nämä minulle heti suositellut laatat. Uskon niiden sopivan hyvin vanhan talon henkeen ja tietysti myös noihin herkkiin vaaleanpunaisiin seinäkaakeleihin. Minua kiinnosti myös isot lattialaatat, ja varsinkin mustavalkoiset marokkolaiset sementtilaatat olisivat olleet ihanat, mutta koska kaadot viettävät keskelle, yli 10-15 cm halkaisijaltaan olevia lattialaattoja ei suositella (isot laatat voi valita kun lattiakaivo on seinän vieressä oleva pitkä malli kuten monissa uudisrakennuksissa). Valitsimme yhdessä myyjän kanssa myös saumalaastit ja silikonit, sekä lattiakaivon, joka päällystetään laatoilla, eli neliönmallisesta kaivosta tulee jäämään näkyviin vain kromiset reunat.
Kylpyhuoneremontti alkoi vihdoin tämän viikon tiistaina paikallisen Peimarin rakennuspalvelun toimesta, ja on edennyt hienosti! Olen käynyt joka päivä hiukan kuikuilemassa ja kyselemässä (juu olen se ärsyttävä asiakas) mitä nyt tapahtuu ja mitä puretun kylppärin alta on löytynyt. Haluan ymmärtää mitä kylpyhuone on ns. syönyt, eli vaikken itse osallistukaan remontointiin muuten kuin maksajan ja materiaalien valitsijan ominaisuudessa. niin haluan tietää mitä siellä laattojen alla on.
Olin ajatellut käyttää vanhoja suihkuja vielä uudestaan (säästösyistä), mutta remontoijamme suositteli ostamaan uudet. Kun kaikki muu tehdään uusiksi niin vanhat suihkut kieltämättä näyttävät varmaan aika kämäisiltä. Remontoija myös arveli niiden olevan muutenkin pian tiensä päässä ja koska suihkun yläosa ei ole standarimitoitettu, niin sitten suihkuja uusiessa joutuisi todennäköisesti tekemään laattoihin uusia reikiä. Päädyin siis hankkimaan uudet suihkutkin. Valikoimaa on ihan älyttömästi ja viimepäivien vapaa-ajan olenkin viettänyt taas googlen ihanassa maailmassa.
Aion valita tilaan sadesuihkut (2 kpl), ja nyt mietinkin merkkien ja värien välillä. Suihkun tulisi mielellään olla STF- tyyppihyväksytty (VTT myöntämä hyväksyntä), ja tämä asettaa kyllä haasteita. Onko kellään kokemuksia tai suosituksia suihkuista? Koska suihkuja kylppärissämme on kaksi, en mielellään käyttäisi yli 400 euroa yhteen suihkuun. Musta olisi ihana väri suihkulle ja toisi kylppäriin kontrastia, mutta kerääkö se kovasti kalkkia tai saippuatahroja itseensä? Kromi on tietysti tuttu ja turvallinen valinta, ja sitten on vielä messinki, joka sopisi vanhaan taloon ja noihin kaakeleihin ihan hyvin mielestäni. Tällä hetkellä mietin esimerkiksi tätä Hansgrohen suihkua, joka on suhteellisen edullinen, mutta kuitenkin hyvä merkki. Edellisessä kodissani oli kaikki vesikalusteet Hans Grohelta ja olin niihin kyllä tosi tyytyväinen. Kysyn vielä remonttifirman mielipiteen tästä ja tuo tyyppihyväksyntä pitää varmistaa.
Kaikki kokemukset hyvistä tai huonoista suihkuista ovat nyt enemmän kuin tervetulleita, sillä päätös pitäisi tehdä ihan pian!
Kodin sydämen sanotaan aika usein olevan keittiössä ja niin se taitaa tässäkin kodissa olla. Ruoka on itselleni todella tärkeää jo ihan ammattinikin vuoksi (olen koulutukseltani keittiömestari AMK ja työskentelen ravintola-alan yrittäjänä), joten toki myös itse keittiöllä on minulle suuri merkitys.
Keittiö on täyspuinen ja paikalleen rakennettu paikallisen puusepän toimesta noin 20 vuotta sitten.
keittiö ja saareketta
Taloon muuttaessani tiskialtaan alla piti tehdä vähän putkihommia ja hella oli parhaat päivänsä nähnyt (jo ehkä 10 vuotta sitten!), joten aloin katsella uusia helloja. Ensin ajattelin siirtyä kaasuun, koska se nyt vaan on paras ja tunnelmallisin tapa kokata, mutta lopulta hinta tuli vastaan. Kaikkien hankintojen keskellä tuntuikin lopulta paremmalta ratkaisulta ostaa ihan perus hella, kun vielä ulkoisesti täydellinen löytyi Gigantin valikoimista. Pienellä googletuksella kuitenkin Hobby Hallin sivustolta löytyi tuo tismalleen sama Gorenjen hella noin 150 euroa halvemmalla. Kannattaa siis aina hiukan googlettaa eri toimittajien hintoja ennen kuin painaa ”tilaa tästä” nappia, sillä erot voivat olla yllättävänkin isoja.
Uusi hella on matalampi kuin aiempi, ja hellan ja tason väliin jäi häiritsevä pudotus. Saadakseni hellan samaan tasoon työtason kanssa kontaktoin paikallista puuseppää, ja parin päivän päästä olinkin jo hänen luonaan. Puuseppä valmisti mittojen mukaan hellalle puisen sokkelin ja sokkelin peitoksi tuon hellan alapuolella näkyvän valkoisen puupalkin. Jutellessamme siinä kävi ilmi että samainen puuseppä on itseasiassa tehnyt koko keittiön silloin 20 vuotta sitten :D. Aika hauska sattuma. Sovimme että hän tulee seuraavaksi paikan päälle ja vaihtaa joidenkin laatikoiden kiskot. Koska laatikot ovat myös ihan kunnon puuta ne ovat aika painavat ja kiskot ovat kovilla. Hän kertoi vaihtaneensa ne kertaalleen, ja nyt olisi taas aika. Muuten olen tyytyväinen maalaistaloni keittiöön ja kerralla kunnolla tehty on onneksi kestävä ja ajaton.
Keittiön keskellä on iso vanha leivinuuni, joka antaa talvella ihanasti lämpöä. Olen tehnyt siinä uunipuuroja ja jouluna tein riisipuuron siinä. Lämmönsäätöä pitää vielä opetella kun jättää yöksi puuron hautumaan. Seuraavaksi olisi kiva kokeilla tehdä leipiä siinä kunhan ilmat vähän kylmenevät.
leivinuuni ja valurautainen luukku (BMW – Björneborgs Mekaniska Werkstad eli Porin konepaja)
Keittiössä on iso kuuden hengen ruokapöytä, jonka ääressä on kyllä kymmenenkin henkeä istunut jouluaterialla edellisessä kodissani. Ruokapöytä on parin vuoden takainen löytö kesän roadtripiltä Porvoosta Sasu’s Playhouse -nimisestä liikkeestä. Pöytä on tehty kierrätyspuusta ja sen kannessa on aivan ihana tähtikuvio.
Keittiössä tulee oleiltua paljon, ja koska se on iso, on siellä tällä hetkellä säilytyksessä myös ystäväni piano. Toinen (oma) piano löytyy salista. Keittön pianolla ei juurikaan soitella, ja se varmaan jatkaakin matkaansa eteenpäin jossain kohtaa. Ystäväni myy sitä parhaillaan joten kiinnostuneet ottakaahan yhteyttä!
piano ja isoäitini maalauksia sekä mökiltä löytynyt vanha kannulautanen on Istanbulista, mausteikot on isoäitini maalannutSami Tallbergin villiyrttikirja on ollut tänä kesänä kovassa käytössä
Kuten jokaisessa itseään kunnioittavassa maalaistalossa, niin tässäkin talossa oli keittiössä upea vanha lautashylly. Myös seinällä oleva rengin kaappi oli paikallaan jo kun muutimme tänne. Keittiön ikkunaseinällä on koko seinän pituinen pitkä penkki, joka on ilmeisesti talon alkuperäistä kalustoa. Äitini keksii sille joka kerta uuden tarinan tullessaan käymään. Kuulemma piiat ja rengit tulivat sille istumaan puurolautaset ojossa peltotöiden jälkeen. Tietääkseni talossa ei kuitenkaan palvelusväkeä ole ollut sen enempää, nyt tilanne on kuitenkin se että halukkaat voivat ehdottomasti ottaa yhteyttä, sillä hommia täällä riittää :).
Talo sijaitsee noin 1,8 hehtaarin Vaahteramäki- nimisellä tontilla Varsinais-Suomessa. Tila on yksi kolmesta vanhasta kantatilasta alueella, joka nykyisin on osa isompaa kuntaa. Tilalla on ollut toimintaa ainakin 1500-luvusta asti, tosin nykyiset rakennukset eivät tietenkään ihan tuolta vuosisadalta ole peräisin. Tilan historia kiinnostaa tietysti kaikkia, itseäni mukaan lukien, mutta löytämieni historiatietojen perusteella paikkaan ei liity sen kummempaa dramatiikkaa. Tila on siis toiminut käsittääkseni ihan vain maatilana ja ihmisten kotina, joskin pienimuotoista yritystoimintaa täällä on myös harjoitettu ainakin edellisten asukkaiden toimesta.
Tilalla on päärakennuksen lisäksi 4 muuta rakennusta. Tieltä pihaan tultaessa vasemmalla on ensin vanha kuivuri, joka ei ole tällä hetkellä missään käytössä ja on rakennuksista huonokuntoisin. Onneksi olen rappioromantiikan ystävä, joten huonokuntoiset rakennukset tontillani eivät haittaa minua lainkaan. Päinvastoin, on ainakin mahdollisuuksia jatkossa tehdä vaikka mitä niihin jos sille päälle sattuu.
tuulikello soi kirsikkapuun oksalla, taustalla aitta
Kuivurista seuraavana on pitkähkö rakennus jossa on vanha pihasauna, vanha kanala jossa ei ainakaan tällä hetkellä tepastella sekä pari varastoa esimerkiksi polttopuille ja pihatyökaluille. Saunaa ei oltu käytetty ilmeisesti muutamaan vuoteen muuttaessamme, joten se piti siivota perusteellisesti ja tsekata tietysti savupiipun kunto. Olemme joitakin kertoja siinä saunoneet, ja lämmityksen onnistuessa löylyt ovat mahtavan lempeät ja kosteat. Aina saunaa ei ole saatu ihan haluttuun lämpötilaan, ensimmäisellä kerralla esimerkiksi lämpötila on arviolta noin 40-60 astetta niin että jalkojen kohdalla oli suorastaan kylmä :D. Kiuas on muurattu kertalämmitteinen kiuas ja sen vierellä on myös muurattu vesipata, joskin itse pata on niin ruosteessa että siinä lämmitettyä vettä ei arvaa käyttää pesuvetenä. Myös kiukaan kivet ovat varmasti ikivanhat ja ne olisi syytä vaihtaa. Olen harkinnut myös tavallisen puukiukaan lisäämistä saunaan jossain kohtaa (nykyisen lisäksi siis), olisi toisinaan ihan kiva jos saunan lämmittämisessä menisi se tunti eikä kymmenen!
Oikealla puolella pihatieltä katsottaessa seisoo vanha upea navetta. Navetan perustukset ja pohjakerros on kiveä ja tiiltä ja ylinen on lautarakenteinen. Navetan seinämällä kasvaa villiviintä erittäin villinä. Navetan varalle minulla on ollut ihan alusta saakka suunnitelmia, joista kerron joskus myöhemmin lisää.
navetta
Talon takana on punainen hirsirakenteinen aitta joka on ilmeisesti 1800- luvun lopulla rakennettu kuten päärakennuskin. Aitta on kaksikerroksinen, ja siellä on hurmaavan vanhanaikainen tunnelma. Tänä kesänä siivosimme sen ja teimme yläkertaan makuukammarin. Löysin kierrätyskeskuksesta vanhan mäntyisen sängynrungon jonka maalasimme savimaalilla ja hankin siihen Ikeasta uudet patjat. Aitassa on ollut aivan älyttömän tunnelmallista nukkua. Siinä saa nauttia samalla ulkona ja sisällä nukkumisen hyvistä puolista: yöunet kunnon sängyssä hengittäen raitista ulkoilmaa. Myös luonnon äänet kuuluvat aittaan ihanasti.
Päärakennus seisoo kaiken keskellä komeana. Varsinkin kattoremontin jälkeen se on saanut uutta ryhtiä olemukseensa. Päätalon perustukset on kiveä ja muutoin se on hirsirakenteinen. Pohjakerroksesta löytyy öljykattila, sähköpääkeskus ja kylmää varastotilaa. Siellä on joskus mitä ilmeisimmin ollut myös sauna. Nyt kellarissa käydään lähinnä tarkastamassa öljysäilötä. Vesi taloon tulee omasta kaivosta.
talo takapihan puolelta
Varsinaisia asuinkerroksia talossa on kaksi. Pohjakerroksesta löytyy kuisti, eteinen, eteisen vaatesäilytys, sali, kirjasto/työhuone, wc, aula, keittiö, konttuuri sekä kodinhoitohuone. Yläkerrassa taas on iso aula, kolme makuuhuonetta sekä kylpyhuone. Alakerrassa tilaa on noin 200 neliötä ja yläkerrassa huomattavasti vähemmän, sillä yläkerrassa talon molemmin puolin on kylmää vinttitilaa. Neliöitä talossa riittää, ja luulen että jos lähtisin nyt talokaupoille, katselisin huomattavasti pienempiä taloja pienemmillä tonteilla. Siivottavaa näin suuressa talossa tietysti riittää, ja pienempi tontti olisi varmasti helpommin hallittavissa (ja työmäärä olisi pienempi!)
Nautin olostani täällä kuitenkin päivittäin, ja onhan kiva että yövieraat saavat omat makuuhuoneensa ja kotikonttoreille löytyy myös omat tilat talosta. Lisäksi harrastuksille on omat paikkansa ja luovana tyyppinä nautin siitä että voin levittää välillä kamojani miten sattuu. Salista esimerkiksi löytyy tällä hetkellä maalaustarvikkedeni lisäksi rummut, neljä kitaraa, basso, studioäänityslaitteistoa ja piano. Tästä huolimatta mahdumme sinne oikein hyvin katselemaan elokuvia iltaisin.
riippumatossa on tänä kesänä ehtinyt oleilla ehkä kolme kertaa 😀
Olen haaveillut maalle muutosta ja vanhassa talossa asumisesta oikeastaan jo ihan lapsesta saakka. Olen kotoisin pikkukaupungista ja asunut myös suurkaupungeissa, mutta jo lapsena kun maatilamatkailimme perheeni kanssa, olin kuin kotonani. Rakastin eläimiä, luontoa, vanhoja taloja ja tilaa hengittää. Jopa maaseudulla yleinen lannan tuoksu oli minusta aivan ihanaa – siitä tiesi että nyt ollaan lähellä lehmiä ja possuja.
Aikuisena ajatus maalle muutosta on vain jalostunut. Olen ollut kasvissyöjä 25 vuotta ja omistan kolme kasvisravintolaa. Ajatus omien vihannesten viljelystä muutenkin kuin parvekelaatikossa alkoi tuntua suorastaan pakottavalta ja aloin etsiä sopivaa taloa ja tilaa jota viljellä.
pihatie
Etsin sopivaa taloa jonkin aikaa kunnes tämä upea ilmestys vei sydämeni. Harkinta-aika oli pitkä ja kävin katsomassa paikkaa muutaman kerran sen lisäksi, että ajelin lähistöllä usean kuukauden ajan hidastaen aina talon kohdalla etanavauhtiin. Lopulta en voinut vastustaa kiusausta ostaa tätä taloa, varsinkin kun myyjä lähestyi minua tekemällä itse tarjouksen talosta, mihin vastasin vielä omalla tarjouksellani joka ilokseni meni läpi.
Talo vaikutti ihanalta heti ensisilmäyksestä asti, mutta kun pääsin tekemään lähempää tuttavuutta huomasin että isompia ja pienempiä remontteja on todellakin edessä. Koko talo oli remontoitu kauttaaltaan noin 20 vuotta sitten ja edelliset asukkaat olivat onneksi tehneet kaiken vanhan talon ehdoilla ja erittäin hyvällä maulla. Yllätyksiä ja kulumia kuitenkin löytyi ja päähäni syntyikin loputon lista tulevista remonteista ja puuhista mitä talo vaatisi.
Sanelma-lammas aamu-usvassa
Talon sisä- ja ulkopuolisten remonttien lisäksi tontti on melkein 2 hehtaarin kokoinen ja vaatii tietysti työtä jokaisena vuodenaikana haravoinnista omenien keruuseen ja rikkaruohojen nyppimiseen. Tontilla on lisäksi vielä muitakin rakennuksia, joiden varalle minulla on myös suunnitelmia (jotka vaativat – mitäpä muuta kuin töitä!). Keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteet ovat usein läsnä, mutta ne hetket kun saa istuskella auringossa omenapuiden katveessa ja vain hengittää raitista ilmaa korvaavat kaiken!
Olen asunut talossa nyt vuoden ja tänä aikana isommista remonteista on tehty päärakennuksen katto. Katto oli alkuperäinen tiilikatto, joka oli kauttaaltaan rapistunut ja huonokuntoinen. Ensimmäisen syysmyrskyn aikana taloon vuosi jopa vettä sisään, joten katon uusiminen oli ehdoton juttu. Valitsimme katon materiaaliksi Ruukin punaisen Tiilikaisen, ja täytyy sanoa että koko talon ryhti kyllä muuttui täysin kattoremontin myötä.
Syksyllä edessä on ainakin kylpyhuoneiden remontointi, huonokuntoisten puiden kaatoa ja pilkkomista polttopuiksi, pihalla olevan aitan katon korjausta, ja aitan valjastaminen air bnb käyttöön.
Olen miettinyt blogin perustamista siitä asti kun muutin tähän taloon. Olen huomannut itse etsiväni tietoa ja muiden kokemuksia netistä paljon eri remontteihin ja esimerkiksi viljelyyn liittyen. Ajattelin kantaa korteni kekoon ja ehkä minun hyvät ja huonot kokemukseni voivat olla innostavia tai varoittavia esimerkkejä muille. Lisäksi jostain sisältäni kumpuaa halu dokumentoida eloani tässä talossa ihan vain itselleni mutta toki myös muille.
oman pihan salaattia
Blogin aiheita tulevat olemaan vanhan talon remontointi, hyötyviljely, kasvisruoka, eläinten hoito, sisustaminen ja kaikenlainen kuviteltavissa oleva pihaan ja puutarhaan kytköksissä oleva toiminta. Pidätän tietysti oikeuden itselläni kirjoittaa ihan mistä vaan mikä mieltäni sattuu kulloinkin kutkuttamaan. Ajatus kuitenkin olisi että blogin aiheet liittyisivät taloon tai tilaan tai täällä harjoitettavaan toimintaan ainakin jollain tasolla.
Hundsvott och Husfru 